1940- ja 1950-luvuilla viestintä- ja kuljetusvälineet olivat lapsen kengissä verrattuna tähän päivään. Lahden seudulle sijoituskuntiin oli perustettu Kirvun Pitäjäseura vuonna 1946. Pääkaupunkiseudulta oli pitkä matka osallistumaan tapahtumiin. Tarvittiin oma kirvulaisten yhdysside. Vuonna 1959 perustettiin oma Kirvu-Kerho, joka on nykyisin sisaryhdistys Pitäjäseuralle.

Karjala-lehden Kirvu-liitteessä vuodelta 1971 kirjoittaa puuhahenkilö Väinö J. Hämäläinen näin:

HELSINGIN KIRVU-KERHO

Sotien jälkeen joutui moni karjalainen etsimään itselleen ”leipäpuuta” parhaimmaksi katsomallaan tavalla, jopa vaihtamaan kokonaan ammattiakin; niin kävi myös tämän kirjoittajan. Kirvussa harjoittamani maanviljelyksen jouduin vaihtamaan puolustusvoimain ammattisotilaan tehtäviin. Monien vaiheiden ja vuosien jälkeen sain siirron Helsinkiin Ilmavoimien esikuntaan, josta 1950-luvulla terveydellisistä syistä erosin.

Helsingissä on paljon kirvulaisia, joista monet esittivät toivomuksen yhteisistä kokoontumista. Minä puolestani ryhdyin laatimaan kirvulaisten nimi- ja osoiteluetteloa. Pääkaupungin lehtien välityksellä sitten kutsuttiin kirvulaisia joulukuun 14. pnä 1958 kokoontumaan HOK:n kerhohuoneistoon keskustelemaan oman kotiseutukerhon perustamisesta. Monet kymmenet kirvulaiset noudattivatkin kutsua ja asettuivat kannattamaan kirvulaisseuran perustamista yhteisiä asioita ajamaan ja kotiseudun muistoja vaalimaan.

Perustavaa kokousta valmistelemaan valittiin toimikunta, johon tämän kirjoittajan lisäksi tulivat maist. Aulikki Ylönen ja majuri E.P. Hälvä. Tilaisuuteen Orimattilasta kutsuttu kunnallisneuvos Tahvo Tahvola luovutti Helisevä säätiön rahastosta 10.000 Smk ja toimeenpantu keräys tuotti 250 mk, joten meillä oli pohjasumma, jolla aloittaa.

Tammikuussa 1959 kutsuttiin koolle uusi kokous, jossa toimikunnan esittelemät säännöt hyväksyttiin ja yhdistyksen nimeksi otettiin Kirvu-Kerho, kotipaikkana Helsingin kaupunki. Yhdistyksemme kuuluu alaosastona Orimattilan Kirvu-Seuraan, johon meillä ovat kiinteät suhteet. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin E.P. Hälvä puheenjohtajaksi, Väinö J. Hämäläinen varapuheenjohtajaksi, sekä jäseniksi Seppo Kopra, Ilmi Uuspää, Aulikki Ylönen, Kauko Mertanen ja Eino Kääriäinen.

Pisimmän ajan ovat kerhon johtokunnassa toimineet Matti Ikävalko 11 vuotta, tarmokkaana sihteerinä ja rahastonhoitajana Anna-Liisa Kuisma 6 vuotta, sekä Vilho Kostela ja Olavi Hynninen useita vuosia ja yhä edelleen. Tämän kirjoittaja Väinö J. Hämäläinen on perustajajäsenenä kuulunut johtokuntaan alusta alkaen ja toiminut 8 vuotta puheenjohtajana, kunnes v. 1969 sai pyynnöstään eron johtokunnasta, jolloin valittiin kerhon kunniapuheenjohtajaksi. Kerhomme johtokuntaan on kuulunut lukuisa määrä entisiä kirvulaisia, jotka erilaisista syistä ovat näistä tehtävistä vapautuneet. Kerhon puheenjohtajana toimii nykyisin Pauli Eiranen.

Kerhon toiminta on ollut melko vilkasta. Ohjelmallisia ja kirkollisia tilaisuuksia kerho on järjestänyt lähes 40 kertaa. Osallistujia niissä on ollut toista tuhatta henkeä. Kerhon jäsenmäärä on lähennellyt sataa. Eniten väkeä on kerännyt koolle pikkujoulujuhla, mutta hyvin kansoitettuja ovat olleet myös kerhon viisi- ja kymmenvuotisjuhlat.

Karjalaan ja erityisesti Kirvuun liittyviä esitelmiä on näissä tilaisuuksissa harrastettu. Karjalan Liiton ja naapuripitäjien edustajat ovat näissä tilaisuuksissa esiintyneet. Helsingin Kirvu-Kerhon 10-vuotisjuhlassa pääjohtaja Erkki Tuuli jakoi Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit. Niitä saivat Väinö J. Hämäläinen hopeisen (aikaisemmin pronssinen), sekä Anna-Liisa Kuisma, Matti Ikävalko, Vilho Kostela ja kerhon naisosaston perustaja Hilda Kuisma pronssiset. Harrastusmerkkejä on jaettu 10 kpl, kaikki kymmenenvuotisen toiminnan perusteella.

Joensuussa asuva Toivi B. Palola on tehnyt kerhollemme jatkuvasti huomattavasti lahjoituksia, minkä johdosta hänet on kutsuttu kerhon ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Ainaisjäsen on Matti Inkinen, joka korkean ikänsä vuoksi ei ole enää jaksanut käydä tilaisuuksissamme.

Kerhomme on Karjalan Liiton jäsen v:sta 1963 ja ollut edustettuna liiton vuosikokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Merkkipäivän viettäjiä on onniteltu ja kuoleman kautta poistuneita on muistettu.

Kerhomme puheenjohtajan aloitteesta Kirvu-Seura ryhtyi hankkimaan Kirvun pienoisviiriä, joka sitten Kirvu-Säätiön toimesta valmistui v. 1966 ja joka nyt sadoissa Kirvulaiskodeissa maan eri puolilla, vieläpä Ameriikassa saakka, muistuttamassa entisestä kotiseudusta Karjalassa.

Helsingin Kirvu-Kerho on pyrkinyt valppaasti vaalimaan kotiseudun muistoja ja tukemaan tähän liittyvää toimintaa. Se on tarpeellinen myös entisten kirvulaisten yhdyssiteenä, sillä se ikäpolvi, joka Kirvussa varttui hoitamaan yhteisiä asioita, on suureksi osaksi mennyt manan majoille tai vetäytynyt vanhuuden lepoon.

Toivotaan tämän Kirvun liitteen välityksellä nuorisolle tarmoa toimimaan kotiseututyön merkeissä kaikissa kirvulaisissa yhdistyksissä. Lähetän kaikille kirvulaisille tervehdykseni. Toivon, että me kaikkialla muistamme olevamme karjalaisia ja kirvulaisia. Korkein synnyinmaata siunatkoon!

Väinö J. Hämäläinen