Tällä kysymyksellä heräteltiin Kuisman sukuun kuuluvia saapumaan 24.:een sukutapaamiseen. Tänä vuonna Kuisman sukuseuran vuosikokous ja sukujuhla pidettiin Hauholla, Wuolteen kartanon kauniissa päätalossa ja vähän pihamaallakin. Perinteisesti juhlapäivä on elokuun toinen sunnuntai, nyt siis 11.8.2024. Juhliin ovat tervetulleita myös seuraan kuulumattomat kuismalaiset.
Juhlijoita alkoi saapua klo 10 maissa. Aloitamme aina alkukahveilla, jotta pitkästä matkastakin tulleet vieraat voivat vähän huokaista ja virkistäytyä. Kaukaisimmat vieraat saapuivat Eestistä ja Ruotsista asti. Kaiken kaikkiaan meitä oli paikalla 90 kuismalaista.
Ennen vuosikokouksen alkua klo 11, oli mahdollisuus testata tarkkuuttaan heittämällä kartulla kyykkiä nurin Tero Kuisman opastuksella.
Kokous itsessään sujui rutiinilla entisen puheenjohtajan Juha Kuisman johdolla. Seuralle valittiin uusi puheenjohtaja. Hän on nuorempaan sukupolveen kuuluva Marlena Weck Hämeenlinnasta. Muutoin hallitus jatkaa entisellään; varapuheenjohtajana Ilpo Kuisma Janakkalasta, jäseninä Juhani Kuisma Sysmästä, Juha T. Kuisma Tuusulasta, Pirjo Kuisma Heinolasta, Tero Kuisma Tampereelta ja Päivi Lahti Korialta.
Hallitus uuden puheenjohtajan kanssa esittäytymässä. Vasemmalta lukien: Päivi, Marlena, Juhani, Juha T., Ilpo, Tero ja Pirjo (kuva Markku Kuisma)
Lounaan jälkeen Tero Kuisma organisoi kyykkäottelun ”Kirvu vastaan muut kylät”. Kisa oli jännittävä ja ratkesi Tuula Kuisman heitolla Kirvun hyväksi. Juhlan jälkeen kuului huhuja, että muut kylät haastavat Kirvun ensi vuonna uuteen otteluun.
Varsinainen juhlaosuus alkoi Erkki Virolaisen Kuisman naisia ylistävällä puheella. Saimme huomata, että näinkin vakavasta aiheesta saa hauskan, kun osaa sanansa oikein sovittaa. Sitten oli palkitsemisten vuoro. Tero Kuismalle ojennettiin pöytäviiri ansioistaan sukuseuran hyväksi toimimisesta ja Päivi Hallikainen sai Kuisma-rintamerkin kolmevuotisesta puheenjohtajuudestaan.
Säiden haltijat olivat suosiollisia ja sade alkoi ukkosineen vasta Seppo Hovin ja Hannu Lehtosen päästyä hyvään vauhtiin konsertissaan. Sepon kertoessa juttua kaukaa sotavuosilta, säesti ukkonen hänen kertomustaan. Hovi on taitava tarinankertoja ja hän johdatteli meidät sotavuosista melkein tähän päivään musiikkikappaleiden kautta. Hannu Lehtosen tulkinnat ja kaunis lauluääni tuskin jättivät ketään kylmäksi.
Kakkukahvit vielä nautittiin ja sitten kotiin suunnattiin Karjalaisten laulu mielessä soiden. Missähän ensi vuonna tavataan?
Päivi Hallikainen
