Etusivu | Uutinen
Kirvu-Kerho 65 vuotta, onnea!

Kirvu-Kerho 65 vuotta, onnea!

1940- ja 1950-luvuilla viestintä- ja kuljetusvälineet olivat lapsen kengissä verrattuna tähän päivään. Lahden seudulle sijoituskuntiin oli perustettu Kirvun Pitäjäseura vuonna 1946. Pääkaupunkiseudulta oli pitkä matka osallistumaan tapahtumiin. Tarvittiin oma kirvulaisten yhdysside. Vuonna 1959 perustettiin oma Kirvu-Kerho, joka on nykyisin sisaryhdistys Pitäjäseuralle.

Karjala-lehden Kirvu-liitteessä vuodelta 1971 kirjoittaa puuhahenkilö Väinö J. Hämäläinen näin:

HELSINGIN KIRVU-KERHO

Sotien jälkeen joutui moni karjalainen etsimään itselleen ”leipäpuuta” parhaimmaksi katsomallaan tavalla, jopa vaihtamaan kokonaan ammattiakin; niin kävi myös tämän kirjoittajan. Kirvussa harjoittamani maanviljelyksen jouduin vaihtamaan puolustusvoimain ammattisotilaan tehtäviin. Monien vaiheiden ja vuosien jälkeen sain siirron Helsinkiin Ilmavoimien esikuntaan, josta 1950-luvulla terveydellisistä syistä erosin.

Helsingissä on paljon kirvulaisia, joista monet esittivät toivomuksen yhteisistä kokoontumista. Minä puolestani ryhdyin laatimaan kirvulaisten nimi- ja osoiteluetteloa. Pääkaupungin lehtien välityksellä sitten kutsuttiin kirvulaisia joulukuun 14. pnä 1958 kokoontumaan HOK:n kerhohuoneistoon keskustelemaan oman kotiseutukerhon perustamisesta. Monet kymmenet kirvulaiset noudattivatkin kutsua ja asettuivat kannattamaan kirvulaisseuran perustamista yhteisiä asioita ajamaan ja kotiseudun muistoja vaalimaan.

Perustavaa kokousta valmistelemaan valittiin toimikunta, johon tämän kirjoittajan lisäksi tulivat maist. Aulikki Ylönen ja majuri E.P. Hälvä. Tilaisuuteen Orimattilasta kutsuttu kunnallisneuvos Tahvo Tahvola luovutti Helisevä säätiön rahastosta 10.000 Smk ja toimeenpantu keräys tuotti 250 mk, joten meillä oli pohjasumma, jolla aloittaa.

Tammikuussa 1959 kutsuttiin koolle uusi kokous, jossa toimikunnan esittelemät säännöt hyväksyttiin ja yhdistyksen nimeksi otettiin Kirvu-Kerho, kotipaikkana Helsingin kaupunki. Yhdistyksemme kuuluu alaosastona Orimattilan Kirvu-Seuraan, johon meillä ovat kiinteät suhteet. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin E.P. Hälvä puheenjohtajaksi, Väinö J. Hämäläinen varapuheenjohtajaksi, sekä jäseniksi Seppo Kopra, Ilmi Uuspää, Aulikki Ylönen, Kauko Mertanen ja Eino Kääriäinen.

Pisimmän ajan ovat kerhon johtokunnassa toimineet Matti Ikävalko 11 vuotta, tarmokkaana sihteerinä ja rahastonhoitajana Anna-Liisa Kuisma 6 vuotta, sekä Vilho Kostela ja Olavi Hynninen useita vuosia ja yhä edelleen. Tämän kirjoittaja Väinö J. Hämäläinen on perustajajäsenenä kuulunut johtokuntaan alusta alkaen ja toiminut 8 vuotta puheenjohtajana, kunnes v. 1969 sai pyynnöstään eron johtokunnasta, jolloin valittiin kerhon kunniapuheenjohtajaksi. Kerhomme johtokuntaan on kuulunut lukuisa määrä entisiä kirvulaisia, jotka erilaisista syistä ovat näistä tehtävistä vapautuneet. Kerhon puheenjohtajana toimii nykyisin Pauli Eiranen.

Kerhon toiminta on ollut melko vilkasta. Ohjelmallisia ja kirkollisia tilaisuuksia kerho on järjestänyt lähes 40 kertaa. Osallistujia niissä on ollut toista tuhatta henkeä. Kerhon jäsenmäärä on lähennellyt sataa. Eniten väkeä on kerännyt koolle pikkujoulujuhla, mutta hyvin kansoitettuja ovat olleet myös kerhon viisi- ja kymmenvuotisjuhlat.

Karjalaan ja erityisesti Kirvuun liittyviä esitelmiä on näissä tilaisuuksissa harrastettu. Karjalan Liiton ja naapuripitäjien edustajat ovat näissä tilaisuuksissa esiintyneet. Helsingin Kirvu-Kerhon 10-vuotisjuhlassa pääjohtaja Erkki Tuuli jakoi Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit. Niitä saivat Väinö J. Hämäläinen hopeisen (aikaisemmin pronssinen), sekä Anna-Liisa Kuisma, Matti Ikävalko, Vilho Kostela ja kerhon naisosaston perustaja Hilda Kuisma pronssiset. Harrastusmerkkejä on jaettu 10 kpl, kaikki kymmenenvuotisen toiminnan perusteella.

Joensuussa asuva Toivi B. Palola on tehnyt kerhollemme jatkuvasti huomattavasti lahjoituksia, minkä johdosta hänet on kutsuttu kerhon ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Ainaisjäsen on Matti Inkinen, joka korkean ikänsä vuoksi ei ole enää jaksanut käydä tilaisuuksissamme.

Kerhomme on Karjalan Liiton jäsen v:sta 1963 ja ollut edustettuna liiton vuosikokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Merkkipäivän viettäjiä on onniteltu ja kuoleman kautta poistuneita on muistettu.

Kerhomme puheenjohtajan aloitteesta Kirvu-Seura ryhtyi hankkimaan Kirvun pienoisviiriä, joka sitten Kirvu-Säätiön toimesta valmistui v. 1966 ja joka nyt sadoissa Kirvulaiskodeissa maan eri puolilla, vieläpä Ameriikassa saakka, muistuttamassa entisestä kotiseudusta Karjalassa.

Helsingin Kirvu-Kerho on pyrkinyt valppaasti vaalimaan kotiseudun muistoja ja tukemaan tähän liittyvää toimintaa. Se on tarpeellinen myös entisten kirvulaisten yhdyssiteenä, sillä se ikäpolvi, joka Kirvussa varttui hoitamaan yhteisiä asioita, on suureksi osaksi mennyt manan majoille tai vetäytynyt vanhuuden lepoon.

Toivotaan tämän Kirvun liitteen välityksellä nuorisolle tarmoa toimimaan kotiseututyön merkeissä kaikissa kirvulaisissa yhdistyksissä. Lähetän kaikille kirvulaisille tervehdykseni. Toivon, että me kaikkialla muistamme olevamme karjalaisia ja kirvulaisia. Korkein synnyinmaata siunatkoon!

Väinö J. Hämäläinen

Pöytäviiri jossa piirretty kuva Kirvun kirkosta ja järven laineet alapuolella. Alareunassa 3 tupsua.

Lämpimät onnittelut 65-vuotiaalle vireälle kerholle! Juhlapäivää vietetään su 17.3.2024 klo 15 Karjalatalon Yläsalissa.

Kirvu-Kerholla on kerran kuussa tarinailtapäivä yhdessä hiitolaisten ja Vpl pyhäjärvisten kanssa Karjalatalolla Helsingissä, Käpylänkuja 1. Tapahtumista saa tiedon Karjalan Liiton sivuilta.

Kirvun sankaripatsaalle on tapahtunut

Kirvun sankaripatsaalle on tapahtunut

Sunnuntaina 3.12.2023 saamiemme valokuvien mukaan Kirvun sankaripatsaan jalustasta on hiottu tekstit pois.

Näin ei pitänyt tapahtua. Venäläinen osapuoli Voyennie memorial oli päätöksellään jäädyttänyt Karjalan kannaksen muistomerkkeihin kohdistuvat toimenpiteet. Paikalliset toimijat eivät kuitenkaan kunnioittaneet tätä päätöstä, vaan ryhtyivät toimenpiteisiin Venäjän historiaan sopimattomien tekstien poistamiseksi.

Poistetut tekstit:

Eestä Karjalan kotiseudun isänmaan
nämä urhot kulkivat kuolemaan.
Tää kumpu on kruunu sankarien.
Käy haudalle hiljaa rukoillen.

Sanat alkuperäisestä muistomerkistä

Jalustan toisella puolella olleet tekstit:

1918, 1939–1944 Vapaus-, talvi- ja jatko-
sotien kirvulaisia sankarivainajia
on siunattu tähän hauta-alueelle
noin 300.
Yllä olevat lohkareet ovat säilyneet
19.06.1921 pystytetystä muistomerkistä.

Valokuvaaja tuntematon

Kirvun sankaripatsas, josta on hiottu vuoden 1921 teksti pois.
Patsaan uudelleenpystytyksen yhteydessä tehty teksti on myös hiottu pois.

Warning: file_exists(): open_basedir restriction in effect. File(/var/www/kirvu_wp/wp-content/uploads/et_temp/Anneli-Valtonen-Hameenkyro-04112023-51733_1080x675.jpg) is not within the allowed path(s): (/tmp:/home/kirvu:/local/nullmailer) in /home/kirvu/public/v2/wp-content/themes/Divi/epanel/custom_functions.php on line 1542
Anneli Valtoselle Juuret Karjalassa -mitali

Anneli Valtoselle Juuret Karjalassa -mitali

Joukko kirvujuurisia ystävineen kokoontui jälleen lauantaina 4.11.2023 Hämeenkyrön hautausmaalle kirvulaisten vainajien muistomerkille. Muistimme Pyhäinpäivänä sekä Hämeenkyröön haudattuja omaisiamme että luovutettuun Karjalaan jääneitä vainajia, joiden haudoille emme nyt pääse.

Matkalla mukana oli myös Kirvun Sotaorvot -hankkeen äiti Anneli Valtonen, vajaa 3-vuotiaana isästään orvoksi jäänyt. Anneli ja toinen sotaorpo, Martti Ovaska, saivat pariin kertaan patistaa Kirvun Pitäjäseuraa kokoamaan kirvulaisten sotaorpojen muistoja ”yksiin kansiin” ja nyt hanke on toisella vuodella.

Hämeenkyrössä käyntiä juhlistimme luovuttamalla Annelille Juuret Karjalassa -mitalin. Mitali luovutettiin tunnustuksena pitkäaikaisesta, ansiokkaasta ja tuloksellisesta työstä sotaorpojen ja karjalaisuuden hyväksi. Mitalia ehdotti Martti Ovaska ja sen luovutti koko kirvulaisyhteisö, käytännön toimet hoitivat Kirvun Pitäjäseura ja Kirvu-Säätiö.

Lue ja kuuntele Annelin tarina

Samaan hetkeen osui myös YLEn hanke haastatella suomalaista evakko-orpoa. Juttukokonaisuuden ajatuksena on kerätä tietoa siitä, miten sotaorpoja tulisi kohdella ja auttaa. Heitä syntyy lisää päivittäin mm. Ukrainassa ja heitä saapuu evakkoina myös Suomeen. Kokemustiedon kerääminen ja sen soveltaminen käytäntöön on ensiarvoisen tärkeää.

Kaatuneiden Omaisten Liitto ehdotti toimittajalle Annelia. Nyt Anneli Valtosen elämäntarinaa ja kokemuksia voi lukea ja kuunnella tästä: https://yle.fi/a/74-20058359

Hankkeen tämänhetkinen vaihe

Kirvulaisten sotaorpojen nimiä on saatu kokoon noin 50, heistä puolet on nyt haastateltu. Kymmenkunta heistä on jo kuollut ja muutamalla on sellainen muistisairaus tai muu sairaus, ettei haastattelua voida enää tehdä. Muutamia haastatteluja tehdään vielä syksyn ja talven aikana ja sitä mukaa, kuin uusia nimiä ilmaantuu, heihin otetaan yhteyttä. Lisätietoja voi lähettää os. kirvu@kirvu.fi otsikolla Sotaorpo.

Jatkotyöhön etsitään opiskelijaa/tutkijaa, jota kiinnostaa miten sotaorvot ovat selviytyneet henkisesti ja fyysisesti koettelemuksista, vaikenemisen kulttuurista ja muista asiaan liittyvistä seikoista. Suunnitelmissa on myös podcast-sarja sekä kirja.

Katso Hämeenkyrön matkan kuvat tästä: https://hj.pictures.fi/i/SNpMQecjv954grtUBXyfGz3RJZkaFYsu

Artikkelikuva Heikki Jääskeläinen

Kirvun sankaripatsaan kohtalo

Kirvun sankaripatsaan kohtalo

Iltasanomissa (9.8.2023) on artikkeli Kirvun sankaripatsasta uhkaavasta tuhoamisesta. Venäläinen Leningradin alueella ilmestyvä Argumenty i fakty – Pietari -sanomalehti sekä useat muut sikäläiset mediat ovat aloittaneet kovakielisen kampanjan sankaripatsasta, sen pystyttämistä ja siinä olevia tekstejä vastaan.

Kirvu Säätiö ja Kirvun Pitäjäseura ovat olleet asiasta yhteydessä Karjalan Liittoon ja Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykseen. Jälkimmäinen on se virallinen taho, joka hoitaa Karjalan luovutetun alueen sankarivainajien hautausmaita Moskovan suuntaan. Sieltä lähtee virallinen tiedustelu lehden antamien tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi – tai kumoamiseksi.

Nyt voimme vain odottaa vastauksia.

Mitä tapahtui 1990-luvulla

Neuvostoliiton kaaduttua suomalaiset evakot ja evakkojen jälkeläiset pääsivät käymään kotiseuduilleen Karjalan kannakselle.

Kirvulaiset löysivät kirkonmäeltään kirkon kivijalan. Kirvu Säätiön ja Kirvun Pitäjäseuran johtohenkilöt tutustuivat pian paikallisiin päättäjiin. Ensimmäiseksi allekirjoitettiin Ystävyyssopimus 30.10.1990. Siinä sovitaan kulttuuri- ja matkailuyhteistyöstä Säätiön, Pitäjäseuran ja entisen Kirvun nykyisen hallinnon välillä.

Alettiin myös neuvotella kirkonmäen ja hautojen suojelusta. Mukana neuvotteluissa olivat samat tahot vahvistettuna silloin Kirvussa sijainneen varuskunnan johtohenkilöillä. Neuvottelut käytiin sen hetkisten Venäjän säädösten ja sääntöjen puitteissa. 3.7.1997 päivätty Sopimus kirkonmäen suojelemisesta kertoo, että vuonna 1993 on yhteisellä, suomen- ja venäjänkielisellä sopimuksella pystytetty muistomerkit kirkon rauniolle ja sankarihaudalle.

Sankaripatsaan palat löydettiin päätä lukuun ottamatta läheisistä pelloista, uusi jalusta teetettiin Lappeenrannassa kiviveistämöllä. Tänä päivänä ehkä ihmetyttää, ettei aikoinaan kirjoitettu jalustaan mitään venäjäksi. Nykyään se olisi normaali käytäntö. Kirkkopihassa olevan esittelytaulun teksti on kaksikielinen.

Se, mikä meille on omaa Suomen itsenäisyyden historiaa, eli vuosien 1918, 1939–1940 ja 1941–1944 sodat, tulkitaan valitettavasti naapurissa toisin.

Sirpa Suvanto, Kirvu-Säätiön hallituksen pj
Heikki Jääskeläinen, Kirvu-Säätiön hallintoneuvoston pj
Hannele Inkinen, Kirvun Pitäjäseuran pj

Kuva: Heikki Jääskeläinen

Lue IS:n artikkeli


Warning: file_exists(): open_basedir restriction in effect. File(/var/www/kirvu_wp/wp-content/uploads/et_temp/Hiijarven-yli3-423508_1080x675.jpg) is not within the allowed path(s): (/tmp:/home/kirvu:/local/nullmailer) in /home/kirvu/public/v2/wp-content/themes/Divi/epanel/custom_functions.php on line 1542
Kirvun kihupyhän retki 12.-13.8.2023

Kirvun kihupyhän retki 12.-13.8.2023

Tänä vuonna lähdemme retkelle niin lähelle Kirvua kuin mahdollista, Rautjärvelle rajan pintaan. Pidämme juhlan useassa osassa, ensimmäinen osa on Rautjärven kirkon rauniolla, toinen osa Kollaa- ja Simo Häyhä -museolla ja kolmas lyhyt osa Hiijärven rannalla, jossa voimme nähdä laineiden yli Kirvun Rätykylän puiden latvat.

Paljon muutakin mahtuu matkamme varrelle. Menomatkalla pysähdymme tutustumaan Salpalinjan kivilohkareisiin ja bunkkeriin Luumäellä Askolan Salpa-asemassa, ja sunnuntaina käymme Salpalinjamuseossa Miehikkälässä. Lauantai-iltana ihailemme Imatrankosken kuohuja Imatralla. Sunnuntaina poikkeamme Ylämaalla spektroliittikylässä.

Liity juhlaan!

Retkibussimme on jo täynnä, mutta omalla autolla voit tulla paikalle ja liittyä juhlan eri osiin niissä kohdissa kuin haluat. Bussimatkalaisten kulut on jo maksettu, mutta jos tulet ”irto”matkalaisena, varaudu maksamaan itse kulusi (museomaksut, kirkkokahvit, lounaat).

Asiantuntijoina ja esiintyjinä matkallamme

ovat mm. historian tuntijat Markku Leporanta ja Jorma Huuhtanen, rovasti Heikki Jääskeläinen, kirkkoherra emeritus Kari Luumi, tarinankertoja ja lausuja Pentti Tomminen, sotatieteiden tohtori Tapio Saarelainen, Simo Häyhä-museon ja Salpalinjamuseon oppaat, Kirvun Lauluseura johtajanaan kirkkomuusikko Kimmo Puunenä.

Tilaamme hyvän ilman, mutta varaudu myös lämpöisellä ja sateenpitävällä. Ja ne omat lääkkeet mukaan…

Ennakkotilaa kirjat ja korut

Kirvu-tuotteita kannattaa nyt ennakkotilata os. https://kirvu.fi/kauppa/, saat tuotteet ilman postimaksua reissussa.

Nähhää bussis ja juhlapaikoil!

Kirvu-juhlan 2023 toimikunta

Juhlapäivien aikataulu

Lauantai

7.00 Mäntsälä, ent. linja-autoasema
Keskuskatu 12, Mäntsälä (tarvikkeiden haku 10. min)
7.45 Orimattila, linja-autoasema
8.15 Lahti, matkakeskus
8.35 Nastolan ABC
9.20 Kouvola, matkakeskus
9.40–10.10 Utti ABC-Päämaja, omakustannus, tauko 30 min
10.45–11.35 Luumäki, Askolan Salpa-asema, tauko 50 min
12.00–13.25 Lappeenranta, Ravintola Nautilus, lounas 1h 25min
14.25–15.25 Rautjärvi, kirkon raunio, juhlan osa 1, 1h
15.35–16.45 Kollaan ja Simo Häyhän museo, juhlan osa 2, 1h 10min
16.55–17.05 Hiijärven ranta, juhlan osa 3, 10 min
17.45 Imatra, kosken kuohut ja majoittuminen Valtionhotelliin

Yhden päivän matkalaiset lähtevät kohti kotia.

Sunnuntai

9.00 Lähtö Hotellilta
10.00–11.00 Ylämaan spektroliittikylä, 1 h
11.40–14.00 Salpalinjamuseo: opastukset ja lounas, 2h 20min
15.20 Kouvola, matkakeskus
15.50 Nastolan ABC
16.15 Nastola, levähdysalue
16.40 Lahti, matkakeskus
17.10 Orimattila, linja-autoasema
17.45 Mäntsälä, ent. linja-autoasema

Järvi, hiekkaranta, soutuvene, horisontissa havupuita kasvavia saaria ja vastaranta.
Kirkon kivijalan edessä rautainen risti, kirkkosalin pohja hiekkaa


Warning: file_exists(): open_basedir restriction in effect. File(/var/www/kirvu_wp/wp-content/uploads/et_temp/Kirjasarjan-luovutus-18360_1080x675.jpg) is not within the allowed path(s): (/tmp:/home/kirvu:/local/nullmailer) in /home/kirvu/public/v2/wp-content/themes/Divi/epanel/custom_functions.php on line 1542
Kirjalahjoitus Kirvun Kotiseutuarkistolle

Kirjalahjoitus Kirvun Kotiseutuarkistolle

Mäntsälässä Kirvun Pitäjämuseon ensimmäinen aukiolopäivä koronatauon jälkeen sunnuntaina 5.7.2020 alkoi vauhdikkaasti, kun epävirallinen Rätykylä-delegaatio luovutti museolle arvokkaan tietokirjasarjan.

Nahkakantinen 10-osainen teossarja on peräisin Kirvun kirjastosta, josta sen otti kesäkuussa 1944 evakkolastinsa mukaan Kirvun kunnanvaltuuston silloinen pitkäaikainen puheenjohtaja, kunnallisneuvos Tahvo Welling (sittemmin Tahvola).

Kirjat on painettu vuosina 1909-1919, ja niitä säilytettiin sodan jälkeen aluksi Tahvolan kotona Kankaan kartanossa Orimattilassa hänen kuolemaansa saakka v. 1970. Perintöä jaettaessa kirjat sai sisarusparvesta Tahvolan tyttären poika Kari Veijalainen (kuoli v. 2016), ja teossarjaa säilytettiin Veijalaisten kotona Lahdessa.

Hyväkuntoiset teokset luovuttivat museolle Tahvo Tahvolan tyttären tytär Marja Leporanta ja hänen miehensä Simo Leporanta sekä Kari Veijalaisen leski Leena. Mukana luovutustilaisuudessa olivat myös toimitusjohtaja Sami Leporanta ja toimittaja Kari Lumikero – kaikkien sukujuuret ovat Kirvun Rätykylässä ja Ylikuunussa.

Kirjasarjan vastaanotti Kirvun Pitäjäseuran sihteeri/rahastonhoitaja Kaisu Iivonen.

Teksti: Kari Lumikero Kuva: Eeva Lundell

Kirjasarjaa säilytetään Kirvun Kotiseutuarkistolla.

Henkilöt kuvassa vasemmalta oikealle Kari Lumikero, Leena Veijalainen, Marja ja Simo Leporanta, Kaisu Iivonen ja Sami Leporanta.