Karjalan Liitto on koostanut ”yksiin kansiin” netistä löytyvät karjala-aiheiset verkkosivustot sekä muita karjalaisuuteen liittyviä sivustoja.
Yli 100-sivuiseen listaan pääsee tutustumaan klikkaamalla tätä linkkiä.
Kirvuun liittyviä sivustoja alkaen sivulta 42.
Kirvu lukuina
Viipurin lääniin ja Jääsken kihlakuntaan kuulunut Kirvu on Karjalankannaksen länsiosassa sijainnut entinen suomalainen pitäjä. Kirvu pakkoluovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1944. Vuonna 1871 perustettu pitäjä lakkautettiin virallisesti vuonna 1948. Kirvun asukasluku vuoden 1939 lopussa oli 8721 väestötiheyden ollessa 14,39 as./km².
Nyky-Kirvu sijaitsee Venäjän rajavyöhykkeellä, joten kotiseutumatkailijalta vaaditaan viisumin lisäksi alueelle kirjallinen oleskelulupa.
Maantiede
Kirvun pinta-ala oli 695,22 km², josta vesistöjen osuus oli 44,30 km².
Kirvun alueella oli runsaasti pieniä järviä ja jokia. Kirvun suurimmat järvet olivat pitäjän länsirajalla sijainnut Mertjärvi, joka laskee vetensä Vuoksen päähaaraan, sekä kunnan etelärajalla sijainneet Helisevänjärvi ja siihen laskeva Juoksemajärvi. Juoksemajärveen päätyy kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Helisevänjoki, joka tuo vedet muun muassa Kirvujärvestä, Torajärvestä, Äksjärvestä ja Suolijärvestä. Helisevänjärveen puolestaan laskee kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Kuunjoki, joka tuo vedet muun muassa Kuunustaisesta, Korsjärvestä ja Alajärvestä.
Kylät
Ahola, Apula, Eijala, Haikola, Hannukkariikonen, Hauhiala, Ihaksela, Iiliälä, Inkilä, Jantula, Jänikselä, Karvala, Kauppila, Keskiselkä, Kirvu, Kohtamaa, Kuismala, Lahdenmaa, Lankila, Lietlahti, Läylölä, Maamäki, Matikkala, Merola, Mertjärvi, Meskala, Montola, Mömmölä, Nahkurila, Niukkala, Paavilanmäki, Paksujalka, Pirilänniemi, Riikola, Roinila, Rätykylä, Sairala, Sunikkariikonen, Tietävälä, Torajärvi, Vallittula, Vasikkala, Vehkapää, Veitsijoki, Virola, Vorniola.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 17 koulupiiriin.
Elinkeinot
Kirvu tunnettiin Sairalan kristillisestä opistosta ja Kirvun Luonnonparantolasta. Kirvussa oli myös teollisuutta, mm. viisi huopatehdasta, useita sahoja, myllyjä ja nahkatehtaita. Pitäjän poikki etelästä koilliseen kulki rautatie reittiä Leinjärvi–Sairala–Inkilä–Ojajärvi.
Kirvun väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen pääsääntöisesti Kärkölään, Mäntsälään, Orimattilaan ja Pukkilaan.
Kirvun historiaan, elämään Kirvussa ja pitäjän maantieteeseen voi tutustua tarkemmin hankkimalla
Kirvun kirjan ja muistitikun, jossa on eri kylien karttoja. Tuotteita voi tilata osoitteesta kirvu@kirvu.fi.
Lähde Kirvun kirja ja Wikipedia
Nykykirvulainen Olesja Anatoljevna Kovaltsuk lähetti kesällä 2020 kuvia metsästä löytämistään vanhoista hautakivistä.
Löydetyt hautakivet
·Matti Pönkkä (s. 3.3.1862, k. 27.3.1917)
· Paavo Ovaska (s. 28.6.1871, k. 27.4.1911
· Anna Karjalainen (s. 23.8/1861, k. 22.5.1903)
Kirvun seurakunnan kuolleiden ja haudattujen kirjoista selviää mm. seuraavaa:
Matti Filipinpoika Pönkkä on kuollessaan ollut ent. asemamiesten esimies
Paavo Laurinpoika Ovaska työskenteli tullivartijana Terijoella ja
Genistä selvisi, että Anna Davidsdotter Karjalainen os. Alopaeus menehtyi suolikatarriin.
Kirvun uuden hautausmaan muistomerkin ääreen on kerätty alueelta vuosien saatossa löytyneitä hautakiviä.
Sinne siirrettiin myös Pönkän, Ovaskan ja Karjalaisen kivet. Siirtotyöstä vastasivat Toivon Talon asukkaat.
Kirvu-Säätiö pyytää vuosittain Väestötietojärjestelmästä luvut Suomessa asuvista, Kirvussa syntyneistä miehistä ja naisista. Edellisen vuoden tilastotiedot valmistuvat aina seuraavan vuoden huhtikuussa. Ulkomailla asuvien lukumäärää ei pystytä selvittämään.
TOP 10 paikkakunnat 2020
Asuinkunta/kirvulaisia yhteensä
Katso asuinpaikkakuntakohtainen tieto avaamalla liite. Liitteenä tilastot vuosilta 2016-2020.