Zinaida Andreejevna Muhina

Olen kotoisin Poprovan alueelta Leningradin läänistä. Olen sukujuuriltani vepsäläinen. Nyt en kyllä muista vepsän kielestä mitään, kun en ole puhunut sitä. Olen opiskellut Vsevolozhkissa eläinlääkäriksi, 3,5 vuotta opiskelin.

Sitten minut lähetettiin tänne töihin vuonna 1968. Menin täällä naimisiin ja sain kaksi lasta. Täällä oli sovhoosi ja toimin siellä eläinlääkärinä. Pääasiassa hoidin lehmien sairauksia. Sovhoosin nimi oli Triumf. Kaikki vähän naureskelivat tuota nimeä. Se oli täällä Mihaljovon kylässä. Vuonna 1989 toiminta romahti eli sovhoosi jouduttiin sulkemaan.

Sen jälkeen siirryin kouluun taloudenhoitajaksi.  Piti opetella uusi työ. Siellä olinkin eläkeikääni asti. Pääsin eläkkeelle 55-vuotiaana; tosin jatkoin työntekoa koulussa eläkkeelle pääsyn jälkeenkin. Sitten kun voimat alkoivat vähetä, lopetin työnteon ja jäin kotiin. Mieheni kuoli sähköiskuun ja minä jäin yksin kahden lapsen kanssa. Tein sovhoosissa kolmea työtä.

Suomalaisten tällä olosta en ehtinyt kuulemaan enkä tutkimaan mitään, kun oli aina niin paljon töitä, sovhoosissa oli karjaa 1200 päätä. Appivanhempani vasta alkoivat kertoa, he olivat Kalininin alueelta kotoisin. He kun muuttivat tänne, rakensivat talon vanhoista hirsistä.  

On raskasta muistella niitä aikoja. Kukaan ei silloin pystynyt auttamaan. Onneksi sentään saatiin kahden huoneen asunto. Se oli hyvä asunto ja asun siinä tänä päivänäkin. Lapset ovat jo aikuisia. Tytär asuu Viipurissa ja on puheopettajan työssä. Poikani on autonkuljettajana kaivoksessa. Hänellä on jo kaksi lasta. Niistä poika opiskelee Pietarissa ja tyttö on opintonsa päättänyt ja mennyt naimisiin. Niin vanha minä jo olen!

Haastattelija toteaa, että Zinaida kertoi kasteestaan täällä.

-Kyllä, tämä kirkkoherramme kastoi minut täällä joessa kaksi vuotta sitten. Sitä ennen olin käynyt Viipurissa selvittämässä, oliko minut kastettu vai ei. Ja sikäläinen pappi sanoi, että voi kyllä saada kasteen uudelleen, jos ei ole varmuutta, onko kastettu aiemmin. Samaan aikaan kanssani kastettiin muutama lapsi, jotka vanhempineen viettävät kesiään täällä, ja yksi aikuinen. Siellä me joessa olimme kaikki, tuossa sillan lähellä, missä Torajärvi muuttuu joeksi. Sieltä vastapäiseltä rannalta katselivat, kun riisuuduimme ja menimme veteen ja valokuvasivat meitä ja onnittelivat kasteen johdosta. Eivät ennen olleet nähneet kasteen suorittamista, kun se oli ensimmäinen kerta, kun tässä kylässä se tehtiin. Näin kirkkoherra kanssamme avasi hengellisen elämän kylässämme.