Uskonnollista elämää Kirvussa vuoden 1944 jälkeen

Entisen Neuvostoliiton perustuslaissa säädettiin, että maassa vallitsee uskonnonvapaus ja ateistisen propagandan vapaus. Käytännössä uskonnonharjoittamista rajoitettiin ja tehtiin osin rikolliseksi. Kirvuun vuoden 1944 jälkeen muuttaneet ja siellä syntyneet elivät näissä oloissa. Uusilla hautausmailla näkyy kuitenkin, että ristit pian syrjäyttivät punatähdet.

Salakasteita Viipurissa

Jelena kertoo pienenä tyttönä löytäneensä Korsjärvellä asuessaan vintiltä ikoneita mutta hän ei ymmärtänyt mitä ne olivat. Kuvat olivat kuin kauniista kuvakirjasta. Hän sanoo, että emmehän me uskonnosta mitään silloin tienneet. Kasteen hän sai 40-vuotiaana Viipurissa.

– Meidän mummo vei meidän lapsen salaa kasteelle Viipurissa. Lapsella oli pioneerihuivi kaulassa. Jos koulussa olisivat saaneet tietää, se olisi ollut paha juttu.

– Kyllä meidän äitikin uskoi, vaikka sanoin hänelle, että Jumalaa ei ole, kun koulussa niin opetettiin. Vanhempani ovat Orlovin alueelta, Keski-Venäjältä. Meillä oli ikoni kotona ja mummo oli uskovainen.

– Uskovaisia Kirvussakin kyllä oli.  Naapuri kulki kaiken aikaa mustissa vaatteissa, heitä kutsuttiin vanhauskoisiksi.  Oli siellä kylällä muitakin perheitä, jotka olivat uskovaisia.

Nina kertoo, että äiti kastatti hänet Turkmenistanissa. Hän oli silloin alle kolmevuotias. Ja hän sitten puolestaan vei oman perheensä kasteelle Viipurissa. Lapset saivat kasteen 32- ja 40-vuotiaina, mies 60-vuotiaana. Jos virkamies kastatti lapsensa, hän sai lähteä.

Kun uskonnonvapaus alkoi toteutua 1990-luvun alussa, saivat nykykirvulaiset suomalaisilta Raamattuja, joita nyt voitiin jakaa kouluihin.

Kirvun katolilaisia

– Me olemme katolilaisia. Olemmehan kotoisin Valko-Venäjältä ja siellä olivat puolalaiset vuonna 1939. Meidät kastettiin siellä ja myös vihittiin avioliittoon, kertoo Alexander.

– Tänne kun muutimme, niin kukaan ei häirinnyt uskonasioissa. Täällähän asui monenmoisia ihmisiä, tataareja, gruusialaisia, venäläisiä, valkovenäläisiä, ukrainalaisia. Oli monia kansallisuuksia, mutta kukaan ei häirinnyt toinen toistaan. Jos joku halusi rukoilla, niin se ei ketään haitannut.

– Kirkkoa ei siihen aikaan ollut, mutta nyt Mihaljovoon on rakennettu uusi kirkko.

– Vaikka kaksi lastamme syntyi täällä, niin heidätkin käytettiin kasteella Valko-Venäjällä; isoäiti järjesti. Kävimmehän usein mummolassa siellä. Täällä ei olisi saanut kastetta, mutta monet kävivät Viipurissa kirkossa ja papin luona.

– Kun äiti kuoli, hänet haudattiin tänne, ja Valko-Venäjällä järjestettiin muistotilaisuus kirkossa. Hänen hautansa on tuolla Mihaljovon hautuumaalla, radan toisella puolella. Se on ainoa hautuumaa ja täällä kaikki haudataan sinne, kertoo tytär Maria.

Nykykirvun ensimmäinen kastetilaisuus

Zinaida kertoo, että kirkkoherra Vjatseslav Kuvshinov kastoi hänet vuonna 2016. Samaan aikaan kastettiin muutama lapsi, jotka vanhempineen viettävät kesiään täällä, ja yksi aikuinen.

– Siellä me joessa olimme kaikki, tuossa sillan lähellä, missä Torajärvi muuttuu joeksi. Sieltä vastapäiseltä rannalta katselivat ja valokuvasivat meitä ja onnittelivat kasteen johdosta.

– Eivät ennen olleet nähneet kasteen suorittamista, kun se oli ensimmäinen kerta, kun tässä kylässä se tehtiin. Näin kirkkoherra kanssamme avasi hengellisen elämän kylässämme.

Ensimmäistä kertaa entisessä Sairalassa oli uskonnollinen kokous Margarita Galkinan aloitteesta keväällä 2015 Borodinskojen klubilla, rukoiltiin ja pyydettiin omaa pappia. Kirjoitettiin anomuskirje piispalle Viipuriin, ja pappi saapui jo 30.8.2015.

Isä Vjatseslav kertoo

– Elokuussa 2015 sain piispalta komennuksen lähteä tänne perustamaan seurakuntaa ja rakennuttamaan kirkkoa. Vähän pelotti, kun olin katsonut karttaa ja paikka vaikutti kovin syrjäiseltä.

– Asuin silloin Pietarin esikaupungissa. Se kuului Viipurin hiippakuntaan sen itäisimpänä osana. Palvelin Pyhän Sergei Radoneshilaisen kirkossa. Ehdin olla siellä vain viisi kuukautta.

– Tulin junalla 30.8.2015. Nämä rouvat olivat kukkien kera minua vastassa Borodinskojen asemalla. Ymmärsin, että olin kovasti odotettu ja että minulla on suuri vastuu, kun olen ensimmäisenä perustamassa tänne seurakuntaa.

– Rouvat veivät minut junalta paikalle, johon piispa oli määrännyt kirkon rakennettavaksi. Piispa oli käynyt täällä muutaman kerran ennen tuloani ja oli uskovien kanssa valinnut paikan kirkolle. Pidimme ensimmäisen jumalanpalveluksen tulevan kirkon paikalla. Viikon kuluttua pidimme jumalanpalveluksen Borodinskojen klubilla, ehtoollisen kera.

Isä Vjatseslav Kuvshinov oli ensimmäinen pappi Kirvussa sitten vuoden 1944. Hän on syntynyt vuonna 1987 Smolenskin alueella ja valmistunut Pietarin hengellisestä akatemiasta vuonna 2011.

Arkkienkeli Mikaelin kirkko

Tulevan kirkon paikalla oli aiemmin vanha, suomalaisperäinen rapistunut rakennus ja uskovat omin voimin talkootyönä purkivat sen pois.

Nina kertoi, että kun he olivat purkamassa vanhaa taloa kirkon paikalta, niin sattumoisin paikalle ajoi autolla venäläinen perhe, joka oli aiemmin asunut siinä talossa. He olivat erittäin iloisia siitä, että heidän asumansa talon paikalle tulee kirkko ja antoivat meille siunauksensa.

Oli luontevaa, että kirkko nimettiin Arkkienkeli Mikaelille, kun kylän nimi on Mihaljovo.

Entiset kirvulaiset osallistuivat kirkon rakentamiseen rahalahjoituksin ja toimittamalla kirkkoa varten maalia. Nyt kirkko näkyy iloisena väripilkkuna Hovi-Sunin mäellä. Vanhassa kartassa paikalle merkityn talon tekstinä on Kärpänen (Juho Niukkanen).

Ikävää vain on, että Mihaljovossa ei enää ole pappia eikä säännöllisiä palveluksia piispan siirrettyä isä Vjatseslavin virastaan. Nyt pappi Kamennogorskista toimittaa liturgian kerran kuussa ja tulee Mihaljovoon tarvittaessa toimituksia varten.

”Pappilan pojat”

Nykykirvussa, kirkonkylässä kappalaisen pappilan paikalla toimii kuntoutuslaitos huumeiden käyttäjiä varten. Laitos toimii vapaakirkolliselta hengelliseltä pohjalta. Laitoksen työntekijät ja asiakkaat, ”pappilanpojat” kuten heitä kutsumme, ovat rajan vuonna 2020 koronapandemian vuoksi sulkeuduttua pyynnöstämme hoitaneet Kirvun kirkkopihaa ja hautausmaita. Hartaushetkiä he pitävät usein Kirvun kirkon paikalle pystytetyn valkoisen ristin juurella.

Kirvua lähimmät luterilaiset kirkot ja seurakunnat ovat Ensossa ja Kaukolassa.