Julkaistu Kirvun Inkilän Juhannus 2019 -lehdessä

Urho Kuisma on odotettu vieras Inkilässä

Urho Kuisman kotitalon paikalla nyt asuvat Tatjana ja Sergei Tsytsov ottivat toukokuussa Urhon halaten vastaan. Näin he ovat tehneet jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen kerran Urho kävi Kirvussa ja kotikylässään Inkilässä 22.9.1989.

Sairalalaisten ja inkiläläisten ensimmäisestä, silloin laittomasta kotiseutumatkasta on Urhon sisko Anna-Liisa Kuisma kirjoittanut, miten kylänäkymät olivat lähes viidessä vuosikymmenessä muuttuneet. Kirjoitus on julkaistu Muistojen Inkilä –kirjan uuden laitoksen sivulla 7.

Urho kertoo samasta vierailusta:

”Menimme kotipihaan. Pihan uudet asukkaat lukivat kasseistamme nimen Kirvu ja olisivat ohjanneet meidät kirkonkylälle. Vähän aikaa olimme pihapiirissä, jossa vanhasta rakennuksesta oli jäljellä hirsiläjä. Lahoksi mennyt pihakoivu oli täytynyt kaataa.”

Seuraavalla kerralla isäntäperhe tarjosi jo ruokaakin. Sergeistä ja Tatjanasta tuli Urhon ja Urhon sukulaisten hyviä ystäviä.

Anna-Liisa ei kirjoituksessaan kertonut ihan kaikkea ensimmäisestä Inkilän-matkasta. Urho kertoo enemmän ja saa sen tuntumaan oikealta seikkailulta:

”Ensimmäinen salamatka toi sakkoa 200 markkaa ja putkayön Viipurissa. Partioauto vei meidät ensin varuskuntaan. Kun astuimme autosta ulos, valonheittäjät syttyivät palamaan.  Aseistetut vartiomiehet  saivat sieltä luvan viedä meidät Antrean kautta Viipuriin, missä meidän piti kuitata kuulustelupöytäkirja, mistä olimme tulleet ja missä olimme käyneet jne. ”

Tämän jälkeen vastaanotto on vain parantunut. Jo seuraavana vuonna Urho ja Anna-Liisa kävivät uudelleen Inkilässä, jossa kotitalon kivijalalle oli rakennettu talo valmiista elementeistä. 

Talon nykyinen isäntä Sergei on syntynyt Urhon syntymäkodin vieressä vuonna 1952 ja emäntä Tatjana Kirvun Leinjärvellä 1956. Molemmat ovat siis syntyperäisiä nykykirvulaisia. Sergei on monitaitoinen remonttimies, joka työvuosinaan huolsi niin varuskunnan tankit kuin tielaitoksen traktorit. Tatjana oli metsäinsinöörinä metsäsovhoosissa, mittasi ja leimasi puut.

Sergei ja Tatjana tuntevat myös Kirvun kalavedet pienimpiä lampia ja puroja myöten. Sergei esittelikin vieraille viime toukokuussa kalastusvälineensä ja kalamatkoilla käytännöllisen Lada Nivansa.

Sergein ja Tatjanan vieraana oli Urhon vierailun aikaan myös heidän tyttärentyttärensä Darja, jonka oma koti on Svetogorskissa, Ensossa.

Urhon puoliso Eila, joka oli kotoisin Kiikasta, kävi hänkin muutamia kertoja Inkilässä, jossa Eilaa ja Urhoa osattiin kesäisin odottaa. Mutta kun Eila alkoi väsyä, Urho teki kotiseutumatkoja yksinkin.

Lähestyvän 90-vuotispäivänsä merkeissä Urho teki tämän vuoden kotiseutumatkansa talkoolaisbussissa ja Natasha-opettajan yksityisautossa.

”Kirvussa 90-vuotias mies on harvinaisuus”, toteaa Urho. ”Tähän vaikuttavat elämäntavat ja elintasoerotkin.” Kun nykykirvulaiset kysyvät Urholta, paljonko hän saa Suomessa eläkettä, ei hän tohdi sitä kertoa.

Kulttuurierot on tapaamisissa otettu hienotunteisesti huomioon. Kun isäntäväki huomasi, ettei vodka maistu kaikille suomalaisille, he toivat ruokajuomaksi viiniä. Ja kun suomalaiset hoksasivat, että venäläiset saattavat loukkaantua, jos ei ota, niin naisetkin ottivat vähän.

Nauttiessamme Tatjanan valmistamasta ateriasta Sergein rakentamassa huvimajassa, kehui Urho etenkin perunoita: ”Kyllä omassa maassa kasvaneet perunat maistuvat hyviltä!”

Heikki Jääskeläinen