Isä Vjacheslav

Seurakunnan aktiivirouvat muistelevat

Ensimmäistä kertaa meillä oli uskonnollinen kokous Margarita Galkinan aloitteesta keväällä 2015 Borodinskojen klubilla, rukoiltiin ja pyydettiin omaa pappia. Margarita tiesi kenen puoleen Viipurissa pitäisi kääntyä, ja me kirjoitimme piispalle kirjeen ja allekirjoitimme sen.

Lähetimme anomuskirjeen Viipurii, ja pappi saapui tänne 30.8.2015.  Margarita asui täällä Mihaljovossa. Sitten hän otti suomalaisen miehen, emmekä tiedä, missä päin Suomea hän asuu. Hän käy täällä yleensä kerran vuodessa lastensa kanssa ja käy kirkossa rukoilemassa, kerran oli myös mies mukana. Hän tekee Suomessa töitä ja lapsia on kolme tai neljä.

Olemme erittäin tyytyväisiä, että meillä on nyt oma pappi ja kirkko; paikka jossa voi hoitaa sielua. Aiemmin kun käytiin Viipurissa, sinne mentiin aina hoitamaan asioita ja ostamaan jotakin, joten ei sitä sitten täysien ostoskassien kanssa enää jaksanut kirkkoon poiketa, korkeintaan häthätää käytiin sytyttämässä kynttilöitä kirkkoon siellä.

Isä Vjatseslav kertoo

-Elokuussa 2015 sain piispalta komennuksen lähteä tänne perustamaan seurakunnan ja rakennuttamaan kirkon. Vähän pelotti, kun olin katsonut kartalta tämän paikan ja se vaikutti kovin syrjäiseltä. Asuin silloin Sertolovossa, joka on Pietarin esikaupunkia. Se kuului Viipurin hiippakuntaan; on sen itäisin osa. Olin siellä Pyhän Sergei Radonezhkin kirkossa töissä. Ehdin olla siellä vain 5 kuukautta, maaliskuulta elokuun lopulle 2015. Minulle luvattiin järjestää kyyti tänne, mutta ajattelin, että on parempi, että hommaan itseni tänne omin konstein eli junalla.

-Se oli 30.8.2015. Nämä rouvat olivat kukkien kera minua vastassa Borodinskojen asemalla. Ymmärsin, että olin kovasti odotettu ja minulla on suuri vastuu, kun olen ensimmäisenä perustamassa tänne seurakuntaa. Tässä on valokuva juuri siltä päivältä. Tämä kuva on minulla pääkuvana VKontakt-sosiaalisessa verkossa.

-Nämä uskovat veivät minut junalta paikalle, johon piispa oli määrännyt kirkon rakennettavaksi. Piispa oli käynyt täällä muutaman kerran ennen tuloani ja oli uskovien kanssa valinnut paikan kirkolle. Yksi tarjolla ollut paikka oli hyvä, mutta se oli aika kaukana asutuksesta. Toinen paikka oli ihan keskellä kylää ja se miellytti piispaa kovasti, kun kirkon olisi hyvä olla kylän keskellä, koulun vieressä. Paikallishallinto ei kuitenkaan antanut lupaa rakentaa siihen, koska siinä kohdalla meni vesijohto- ja viemäriputkia, ja ehdotti nykyistä paikkaa.

-Tämä valokuva on siinä mielessä arvokas, että siinä näkyy ensimmäinen jumalanpalvelus, jonka pidimme tulevan kirkon paikalla. Se oli kiitosjumalanpalvelus, kun paikkakunnalle oli lopulta saatu oma pappi. Se päivä oli sunnuntai-päivä. Tasan viikon kuluttua pidimme jumalanpalveluksen Borodinskojen klubilla, ehtoollisen kera. Kuvassa kirkon paikka on selkäni takana. Tällä paikalla oli aiemmin vanha, suomalaisperäinen rapistunut rakennus ja uskovat omin voimin talkootyönä purkivat sen pois.

Kyläneuvoston Nina kertoo: Kun olimme purkamassa sitä vanhaa taloa kirkon paikalta pois, niin sattumoisin paikalle ajoi autolla venäläinen perhe, joka oli aiemmin asunut siinä talossa. He olivat erittäin iloisia siitä, että heidän asumansa talon paikalle tulee kirkko ja antoivat meille siunauksensa. Yksi meidän seurakuntalainen, Nina Petrovna oli aiemmin nähnyt unessa sen talon ja sen päälle oli ilmestynyt kirkas ikoni.

Haastattelija toteaa, että oli luontevaa, että kirkko nimettiin Arkkienkeli Mikaelille, kun kylän nimi on Mihaljovo. Kartan mukaan lähellä on Kärpänen ja Juho Niukkanen on ollut kirkon paikalla. Ja kaikki siis meni hyvässä yhteisymmärryksessä paikallishallinnon kanssa. Ja papille järjestyi asuntokin?

-Kyllä kyllä. Tullessani tänne ei ollut tiedossa paikkaa, missä asua. Kylän laitamilla oli yksi talo tyhjillään, ja asuin ensimmäisen viikon siellä, mutta siellä ei ollut mitään mukavuuksia. Sitten asuin vuokrahuoneistossa ensimmäisen vuoden. Sitten uskovien kanssa käännyimme paikallishallinnon puoleen ja minulle myönnettiin vakituinen asunto.

Haastattelija on tyytyväinen: Olemme nyt saaneet paljon lisää tietoa, millaista elämä on ollut Kirvussa vuoden 1944 jälkeen, vaikkakin kysyttävää olisi vielä sangen paljon, mutta tämä oli erinomaisen hyvä alku. Jos vielä tapaisimme Margaritan, niin voisimme kysellä lisää. Ja teidän kanssanne varmastikin tapaamme uudelleen täällä Mihaljovossa.