ARKISTO

Kotiseuturetki Kirvuun 7.6.2009

07.06.2009


Sankaripatsaalla Puhui Mari Kuosa. Kuva: Eeva Kuosa

Erkki Kuisma syntymäkotinsa pihalla Kirvun Matikkalassa. Kuva: Heli Kuisma

Kirvu-Säätiön ja Kirvun Pitäjäseura ry:n Kotiseuturetki Kirvuun 07.06.2009

"Taas myö männää"
Kuului linja-autossa, kun kesäisenä, mutta kylmänä sunnuntaiaamuna aikaisin aloitimme perinteisen matkan kohti Kirvua. Matkalla Mäntsälästä Lappeenrantaan auto täyttyi vähitellen. Lappeenrannan lähellä joimme ensimmäiset yhteiset kahvit ja täyttelimme uudenlaiset maahantulolomakkeet, joita Venäjän rajaviranomaiset vaativat. Matka jatkui Pelkolan raja-aseman ja Enson kautta Kirvuun. Matkan aikana tutut ja ennestään tuntemattomat suunnittelivat kotikylissä käyntejä; kuka on menossa minnekin, montako autoa tarvitaan, minne pyritään pikkuautoilla, minne linja-autolla jne.

Perillä
Sairalan opistolle saavuimme hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Emännät lämmittivät mukana tuodun hernekeiton, kylläpä maistuikin monen tunnin matkan jälkeen.
Ensimmäiset lähtivät kohti kotikyliä pikkuautoilla. Muut matkalaiset suuntasivat linja-autossa kohti Kirvun kirkonkylää, jossa olivat vuorossa matkan viralliset osuudet, kunnianosoitukset muistomerkeillä.

Kunnianositukset menneitten sukupolvien työlle Hautausmaan muistomerkillä pitämässään puheessa Matti Varpa korosti perinteen siirtämisen merkitystä. "On hyvin tärkeää, että Te, jotka vielä muistatte eloanne täällä, olette ottaneet mukaanne lapsianne ja lapsenlapsianne tutustumaan suvun asuinsijoihin. Näin tieto siirtyy uusille sukupolville." Evakkomatkalle lähtiessään kirvulaiset ehtivät ottaa mukaan sukunsa valokuvat. Myös tätä Matti Varpa piti tärkeänä osana perinteen siirrossa ja säilytyksessä. Matti Varpa ja Mari Kuosa laskivat muistomerkille sinivalkoiset kukat. Lopuksi lauloimme virren 388, siinä meitä säesti käen kukunta.
Sankarivainajien muistomerkillä aloitimme virrellä 577. Puheen piti Mari Kuosa. Hän muistutti, että vaikka kirvulaisten pyhätöstä ovat muistona enää rauniot, niin kirkon kellot ja alttaritaulu ovat käytössä Orimattilassa. Myös Kirvun kirkon 1700-luvulta peräisin olevat ehtoollisastiat ovat Orimattilassa ja sieltä ne ovat olleet mukana Kirvussa useaan otteeseen ehtoollisjumalanpalveluksissa. Myös Sankarivainajien muistomerkki sai sinivalkoisen kukkatervehdyksensä. Reino Meronen ja Teuvo Meronen veivät kukkakimpun lähistöllä olevalle Venäläisten muistomerkille.

Kotona käynti
Tämän jälkeen mekin suuntasimme kohti isäni kotikylää, Matikkalaa. Samassa autossa matkusti Hauhialaan Eino Jantunen tyttärensä kanssa. Matikkala näytti lähes samanlaiselta kuin viimeksi käydessämme vuosi sitten. Monesta muusta Kirvun kylästä poiketen täällä on taloja ja asukkaita, osa varmaankin kesäasukkaita. Suomalaisten ajalta peräisin olevia taloja on jäljellä muutamia. Venäläisten vuosikymmeniä sitten rakentamia taloja on enemmän, mutta nekin ovat harmaita ja huonokuntoisia. Olemme vuosien kuluessa päässeet käymään sisällä muutamissa taloissa. Viime vuosina kylään on noussut uusia, näyttäviä taloja, joiden pihat ovat usein aidattuja.
Isän kotitalo on edelleen pystyssä, tosin vuosi vuodelta yhä huonokuntoisemman näköisenä. Kävelimme kotirantaan, pitihän kädet pestä Helisevä-järven vedellä. Olen tehnyt viime aikoina hiukan sukututkimusta isän suvusta, joka asui tilalla vuosisatojen ajan. Tällä käynnillä tunsin astelevani esi-isieni ja erityisesti taloon miniäksi tulleiden esiäitieni jalanjäljissä. Tietysti taltioimme näkymiä valokuvina. Kävimme myös lähistöllä olevalla venäläisten hautausmaalla. Ihailimme vielä maisemia Karvassalmen sillalla, noudimme hauhialalaiset kyytiin ja palasimme Sairalan opistolle.

Paluumatkalle
Vähitellen matkalaisten joukko oli koolla opistolla ja joimme lähtökahvit. Rokkaakin oli vielä tarjolla.
Illansuussa lähdimme paluumatkalle. Olimme jälleen nähneet Kirvun alkukesän vihreydessä. Siihen sopi hyvin, että lauloimme yhdessä: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.

Heli Kuisma
Ahomäen Erkin tyttö