ARKISTO

Heinätalkoot Kirvussa 15.7.2009

15.07.2009


Rokka ja mahottoman hyvät piirakat.

Reipas talkoojoukko.

Urakka on tehty, neljä merkkipaalua laitettiin paikalleen

Talkookohohvit, -asistenttina Hannu

Kesäisenä keskiviikkoaamuna ennen kukonlaulua lähti Reissu Ruodin linjuri Mäntsälästä kohti Kirvua. Matkan varrelta kuljettaja poimi kyytiin talkoolaisia ja kotiseutumatkalaisia. Lahdessa viimeisenä poimintapaikkana oli Nikkarinkadun risteys, josta seuraamme liittyivät Paavo, Raimo ja matkanjohtajamme Veli-Matti. Pysäkillä oli tosin vain iso kasa tavaroita, ja autossa heräsi kysymys olivatko miehet niin malttamattomia että olivat lähteneet kävelemään edeltä. Esitettiin myös arvailuja siitä mihin asti ovat ehtineet talsia. No, miehet kyllä ilmaantuivat, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Linja-autossa oli tunnelmaa ja iloinen puheensorina, eikä väsymyksen merkkejä ollut havaittavissa.

Selviydyttyämme Lappeenrannan ja Imatran välillä olleista lukuisista tietöistä pysähdyimme aamukahville Viipurin porttiin, josta otimme kyytiin tulkkimme Svetlanan sekä yhden matkustajan. Bussissa oli näin ollen kahdeksantoista reipasta talkoolaista ja kotiseutumatkaajaa ynnä lukuisa määrä heinänniittoon tarvittavaa kalustoa ja tietysti evästä. Lisäksi mukaan oli pakattu kottikärryt, sementtiä ja sini-valkoisia merkkipaaluja hautausmaalle.

Tullissa ei ollut ruuhkaa, joten pääsimme nopeasti jatkamaan ja ostoksille Sorvarin Valintaan. Sään suhteenkaan ei ollut valittamista; aamun harmaat pilvet olivat väistyneet ja aurinko näyttäytyi; oli siis tulossa lupsakka heinäpouta. Saavuimme Sairalan opistolle, jonne Helinä, Eeva ja Kaija perustivat muonituspaikan. Emännät ja apukokki Hannu kiehauttivat hetkessä maistuvan hernerokan, jonka lisukkeena oli tarjolla ruisleipää ja Helinän leipomia mahottoman hyviä karjalanpiiraita. Piiraat tietenkin vaativat aina seurakseen munavoita, joten sitäkin oli mukana.

Ruokailun jälkeen kotiseutumatkaajat lähtivät jeepillä kotikyläkäynnille, ja me muut jatkoimme kirkonmäelle. Sieltä bussi teki lenkin hautausmaalle, jossa Martti, Mauri ja Tapio lastasivat kottikärryihin merkkipaalut, sementtisäkit ynnä muut tykötarpeet ja lähtivät pystyttämään paaluja hävinneiden tilalle. Loppuporukka hyökkäsi kirkonmäellä kasvavan pitkän heinän kimppuun raivaussahan, trimmereiden, ruohonleikkurin, haravien ja hankojen kanssa. Avuksi saimme kylän poikia ja yhden tytönkin, ja niin työ sujui vauhdilla. Oli ilo katsella työnsä tuloksia. Valkoapilat, päivänkakkarat ja sankaripatsaan edessä hehkuvat samettiruusut jäivät koristamaan kirkonmäkeä.

Vielä oli jäljellä hautausmaan heinien niitto, joten siirryimme bussilla sinne. Siinä hommassa ei kauan vanhettu, sillä ala oli pieni ja työporukkaa niin että haravat melkein kolisivat yhteen. Myös Martti porukkansa kanssa oli saanut urakan valmiiksi, ja merkkipaalut olivat taas paikoillaan.

Ennen opistolle palaamista joukko talkoolaisia kävi tervehtimässä ”pappilan poikia”. Paikan johtaja esitteli laitoksen toimintaa, ja pääsimme katselemaan hyvin hoidettuja kasvihuoneita ja kasvimaata sekä eläimiä. Säätiö lahjoitti pojille kasteluletkua ja sementtisäkin. Tutustumiskäynti oli erittäin mielenkiintoinen.

Talkookohvit juotiin opistolla letvehnäsen kera, ja voi mahoto mite maistu hyvält! Muutama talkoolainen kävi vielä huuhtomassa heinähiet Torajärven lämpimissä aalloissa, ja sitten olimme valmiit kotimatkalle. Sairalan Siwassa käväisimme karkki- ym. ostoksilla, ja matka jatkui kuoppaisia teitä pitkin Ensoon. Tullissa ei nytkään tuhraantunut paljon aikaa, ja niin kotimatka sujui leppoisasti jutellessa ja levätessä.

Mukava reissu – otetaan ensi kesänä uusiksi!

Teksti ja kuvat Riitta Henttonen