ARKISTO

Sairalan kyläpäivää vietettiin Kärkölässä 26.8.2012

01.09.2012 - 30.11.2012


Risto Lalu ja Osmo Jantunen näyttivät Esko Uroselle enon Kalle Kärpäsen kotipaikan.
Maailman tieni jos minne mun veikin…

Kotoisten kunnaitten muistaminen toi jälleen koolle suuren joukon väkeä, jolla on jokin yhteys Kirvun Sairalan kylään ja kyläläisiin. Elokuun viimeisenä sunnuntaina vietettiin Kärkölän seurakuntakeskuksessa tuttuun tapaan Sairalan kyläpäivä. Suunnittelusta olivat vastanneet kylätoimikunnan puheenjohtaja Risto Lalu ja jäsenet Anna-Liisa Lalu, Antti ja Tyyne Hauhia, Leena Anttonen sekä sihteeri Maija-Liisa Loponen, joka huolehti käytännön järjestelyistä.

Eila Hämäläisen pieni juttuhetki
Tilaisuuden alkuun tuovat aina haikeutta yhteisesti laulettu Sairalan laulu ja poisnukkuneiden muistoksi pidetty hiljainen hetki. Nyky-Sairalassa piipahdettiin ajatuksissa, kun Maija-Liisa Loponen kertoi siellä käynnistään. Sairala kuuluu nykyään Venäjän rajaseutualueeseen, ja matkailija tarvitsee viisumin lisäksi rajaseutuluvan.
Sairala-päivien uskollisen esiintyjävieraan, kunnallisneuvos Soini Hämäläisen tämänkertaisen katsauksen johtoteemana olivat kirvulaisen perinteen tallentamisen hyväksi tehdyt toimet ja ponnistelut. Alku oli hidasta, kun uskottiin, että päästään takaisin kotiseudulle, mutta kun tallennustyö sitten alkoi, on vuosikymmenten mittaan saatu paljon aikaan: meillä on Aulikki Ylösen Kirvun historia, on suurin ponnistuksin luotu Kirvun museo ja arkisto, on kyläkirjat ja muita teoksia, on kartat ja videoita. Soini Hämäläinen korosti kyläkirjojen ja karttojen merkitystä esimerkiksi kotiseutumatkojen onnistumiselle. Voimme iloita siitä, miten me kirvulaiset sisukkaiden perinteen tallentajien ansiosta jätämme paljon arvokasta tietoa tuleville polville. Hämäläinen muisteli myös toista ilon aihetta, sitä, kuinka on erilaisin sopimuksin saatu tie auki Kirvuun ja päästy viettämään siellä monet kotiseutujuhlat ja kirkkopyhät.
Päivän ohjelmassa oli vielä Eila Hämäläisen pieni juttuhetki, jossa hän kyseli murresanojen muistamista. Hyväst ne olliit muistis lahantkat ja lomat, järettömät ja veiterät, eikä kukkaa kaarittant. Toivottavasti voidaan vielä kauan nauttia omalla murteella haastamisesta!
Hengenravinnon lisäksi saatiin maukas lounas ja kakkukahvit, joista kiitos kärköläläisen ravintola Tähkän emännälle. Kanttori Ismo Lehmustoa kiitämme yhteislaulujen säestyksestä. Kaikille mukana olijoille kiitokset; toivottavasti ensikertalaisetkin viihtyivät. Sairalalaiset, mitä keksittäisiin, että saataisiin ensi kerralla nuorta väkeä mukaan?

Eila Hämäläinen