ARKISTO

Talkoomatka Kirvuun 25.7.2012

09.08.2012 - 15.10.2012


Kaija ja Riitta jakelevat "talkoorokkaa"
Oli hyvin varhainen aamu, kun Pohjolan Matkan auto otti minut kyytiin Kouvolasta.Autossa oli pääosin talkoolaisia, joiden oli täytynyt herätä jo ennen kukonlaulua ja olivat menossa Kirvuun siivoamaan kirkonmäen. Huoltoasemalla oli tarkoitus nauttia aamupala ja samalla olikin auton vaihto, kun tämä aamun ensimmäinen auto oli rikkoutunut.Aamupala nautittiin ja tuli ehjä linja-auto ja niin matka jatkui kohti Imatraa. Imatra – Enso – rajanylitys- Svetogorsk. Onpa se Imatra lähellä rajaa, käväisi mielessä. Svetogorskissa auto kurvasi ”Sorvalin Valinnan” pihaan ja matkalaiset saivat täydentää eväitään tai mitä nyt olikin aikaisen aamun tohinassa päässyt unohtumaan. ”Sorvarin valinta” mikä lie oikealta nimeltään, mutta valikoimat olivat hyvät ja monipuoliset ja maksaminen onnistui euroilla. Tiet Venäjän puolella olivat alkuun kohtalaisen hyvät, mutta sitten alkoi se pitkän pitkä taival huonoa ja kuoppaista ja tietenkin pölisevää hiekkatietä pitkin. Kuljettaja ajoi varovasti syystäkin, kun huonolla tiellä liikkui myös valtavia tukkipuulastissa olevia rekkoja.
Antrean kautta tultiin Kirvuun ja auto kurvasi Sairalan Opiston pihaan ja luvassa hernerokka-ateria. Siellä opiston tiloissa hernerokka kuumeni, kun emännät olivat varautuneet kaasukeittimin, kattiloin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen ateriointiin tarvittavaan. Eivät olleet ensimmäistä kertaa talkoomatkalla, niin tottuneesti maukas ja maittava ateria valmistui ja maistui kaikille. Aterian jälkeen toiset turistit menivät takseilla löytämään kotipaikkojaan. Minulta puuttui ennen kaikkea Rätykylän kartta ja tarkemmat tiedot isoisän asuinpaikasta, niin katsoin viisaimmaksi jäädä talkooväen mukaan.

Valtavan heinikon seassa Riitta ja Helinä
Aurinko porotti kuumana pilvettömältä taivaalta, kun tulimme kirkonmäelle. Valtavan heinikon seassa mäellä olivat kirkon rauniot ja päätön sankaripatsas. Vanha kirkko oli perustettu ja rakennettu 1600-luvulla, se oli selviytynyt sodasta, mutta sitten palanut vuonna 1978, tämä tieto selvisi mustasta laatasta raunioiden edessä. Talkoolaisilla oli työpäivä edessään ja mukana heillä oli ruohonleikkuukoneita, siimaleikkuri ja haravoita sekä tietysti polttoaineet näiden käyttöön. Meteli oli korviahuumaava, kun nämä kaikki lähtivät käyntiin. Paarmat olivat paikalla ja yrittivät osallistua talkooväen kiusaamiseen, mutta reippaaseen työväkeen eivät paarmojen yritykset tehonneet. Valmista ja siistiä tuli, vaikkakaan ei ihan hetkessä, sillä kirkonmäki on ihan reilun kokoinen ja siistittävää runsaasti.
Ennen sotia Kirvu oli iso pitäjä ja kirkonmäelle mahtui paljon pitäjäläisiä. Hautausmaa, mitä siitä nyt oli enää jäljellä, oli seuraava siivoamisen kohde. Vanhat hautakivet oli käytetty muihin tarkoituksiin ja jäljellä oli vain muutama. Paikalle, siis hautausmaan päälle oli rakennettu panssarivarikko ja vielä oli pystyssä muutaman rakennuksen rapistunut seinä, joissa ikkuna-aukot tuijottivat tyhjyyteen. Hiekkainen maa ei ollut paljoakaan kasvanut heinää ja puhdistui melko nopeasti.

Mihis roskat vijää. Helinä ja Aatos

Valmista ja siistiä tuli, vaikkakaan ei ihan hetkessä Hannu ja Paavo koneineen etualla

Hautausmaan päälle oli rakennettu panssarivarikko josta vielä oli pystyssä muutaman rakennuksen rapistunut seinä, joissa ikkuna-aukot tuijottivat tyhjyyteenn
Sairalan opistolla oli vielä luvassa kahvihetki ja kahvi ja pulla maistui jälleen reippaiden emäntien valmistamana. Opisto on kauniin järven rannalla ja jos olisi ollut uimapuku mukana, olisi voinut käydä uimassakin. Auto pysähtyi vielä ”Sairalan sokkarissa”, jossa karamellikauppa kävi ja sitten paluumatka saattoi alkaa.
Matka kotiinpäin oli sama kuin tullessa, kuoppaista, hiekkaista ja pölisevää tietä pitkin kohti raja-aluetta ja rajalla rajamuodollisuudet. Ilta alkoi jo hämärtää ja olikin ihan pimeätä kun poistuin Kausalassa.
Isot kiitokset mukavalle talkooväelle, kun huolivat turisteja mukaansa.
Kaija Rantalainen-Huber