ARKISTO

Kotiseutumatka Kirvuun 10.6.2012

19.06.2012 - 30.09.2012


Kuva: Pentti Seppälä
Kotiseutumatka Kirvuun 10.6.2012

Kirvu-Säätiö ja Kirvun Pitäjäseura ry järjestivät perinteisen kotiseutumatkan Kirvuun sunnuntaina 10.6.2012. Tällä kertaa matkalaisia oli n. 70, joukossa oli ilahduttavan paljon nuoria.

Menomatka
Reittimme kulki totuttuun tapaan Mäntsälästä ja Orimattilasta Lahteen ja edelleen kohti itärajaa. Ensimmäinen pysähdys oli aamukahvin merkeissä Viipurinportissa lähellä Lappeenrantaa. Rajavyöhykkeen tarkastuksista pääsimme läpi alle tunnissa.
Ensosta lähelle Antreaa tie oli hyvässä kunnossa, Antrean jälkeen oli entiseen tapaan kuoppaista ja vastaantulevia tukkirekkoja piti väistellä.
Kun molemmat autot olivat saapuneet Sairalan opistolle ja ruokatavarat oli purettu autosta, jatkoimme matkaa Kirvun kirkonkylään.


Sankaripatsaalla puhui rovasti Heikki Jääskeläinen. Kuva: Heli Kuisma
Kirkonmäellä ja sankarivainajien muistomerkillä
Kirkonmäellä saimme hetken aikaa katsella ympärillemme ja ottaa valokuvia kirkon rapuilla ja raunioilla – muutahan kirkosta ei ole jäljellä.
Sankarivainajien muistomerkillä tilaisuus aloitettiin virrellä 574 ”Oi kaunis synnyinmaamme”. Tämän jälkeen Ismo Junna laski kukat sankaripatsaalle. Puheen piti rovasti Heikki Jääskeläinen.
Hän vertasi ympäristön puhdistamista ja siistimistä muistojen puhdistumiseen. Tämän muistomerkin ja ympäristön puhdistaminen keväällä kertoivat kiintymyksestä omaan tai isovanhempien kotiseutuun, sen maisemiin, kivijalkoihin, muistomerkkeihin. Myös ikävät, jopa katkerat muistot tarvitsevat puhdistumista.
- Karjalaissuvusta olen kuullut kerrottavan, kuinka perheen nuoret olivat katkeria isälleen, joka nuukana miehenä pani ansaitsemansa säästöön. Ja sen sijaan että olisi myynyt metsää, hän osti sitä lisää. ”Ja kaikk´män”, sanoivat perheen silloiset nuoret, Jääskeläinen kertoi ja jatkoi, että tällainenkin muisto ehti puhdistua sukupolvien vaihtuessa.
Jääskeläinen vertasi Karjalan nykyisiä asukkaita omiin vanhempiimme, hekin ovat joutuneet siirtymään ennestään vieraille asuinsijoille.
- Entiset ja nykyiset kirvulaiset ovat voineet kohdata toisensa ihmisinä, puhdistetuin mielin ja puhdistetuin muistoin.
Kauniskin maisema hiipuu, pellot ja metsät puskittuvat, mutta kirkonmäeltä ovat jääneet jäljelle Jumalan sana ja kristillinen usko, jotka ovat kestäneet ja kantaneet matkalla ja uusissa oloissa, Jääskeläinen jatkoi.
- Tänään me olemme kuin pyhiinvaelluksella, jonka ensimmäisiä etappeja on tämä Kirvun kirkkopiha. Kohta me hajaannumme ja jatkamme pyhiinvaellustamme kyläkunnittain. Siunatkoon pyhiinvaelluksemme pyhä kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, Jääskeläinen päätti puheensa.

Tilaisuus päätettiin virteen 577, ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”.

Seppelpartio, Iina Komonen ja Niila Ahokas, kävi laskemassa kukkatervehdyksen venäläisten muistomerkille. Osa muistakin matkalaisista seurasi heidän mukanaan.

Hautausmaan muistomerkillä


Hautausmaan muistomerkillä puhui Ismo Junna. Kuva: Heli Kuisma
Muistohetki aloitettiin virrellä 584, ”Siunaa ja varjele meitä”. Rovasti Heikki Jääskeläinen laski kukkatervehdyksen muistomerkille. Puheen piti Ismo Junna.

Hän muisteli ensimmäisenä hautausmaan historiaa: Hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1926. Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kirvulaiset ovat jälleen päässeet kunnioittamaan esi-isiensä muistoa hautausmaan reunamalle. Nykyinen muistomerkki pystytettiin vuonna 1996 ja sen kivinen risti on valmistettu alkuperäisen sankaripatsaan reunuskivistä.
Junna kertoi, että hänen isovanhemmistaan kolme lepää tällä hautausmaalla, mutta suvun kantaisä Antti Junna sai 1600-1700 lukujen taitteessa kunnian tulla haudatuksi Kirvun kirkkoon, kolmannen lattiapalkin alle ansioistaan kirkon palvelijana.
Junna muistutti, että Kirvun kirkon kello Orimattilassa saattelee yhä kirvulaissyntyisiä vainajia heidän viimeisellä matkallaan.
- Me täällä olijat voimme tuntea kuuluvamme renkaana pitkään sukupolvien ketjuun, joka jatkuu meidänkin jälkeemme. Täällä Karjalan kunnailla me ehkä syvimmin tunnemme, keitä me olemme ja missä ovat juuremme, Junna jatkoi.

Valtaosalle tämän päivän nuorista karjalaisuus on mummo ja ukki, historiakirjan sivuja, evakkotarinoita, kansallispukuja ja perinneruokia, Junna arveli. Hän iloitsi näistä nuorista, jotka ovat kiinnostuneita isovanhempien synnyinseudusta.
- Karjalaisuus on tärkeä säilyttää, mutta sitä on myös tärkeä kehittää. Kirjoista löytyy menneisyys, mutta kirvulaisuudella pitäisi olla myös tulevaisuus. Meidän vanhempien tehtävä on ojentaa pitkän ketjun uusi rengas tuleville sukupolville, Junna päätti puheensa.

Lopuksi laulettiin virsi 30, ”Maa on niin kaunis”.

Takaisin Sairalan opistolle

Opistolla oli ruoka valmiina ja pääsimme syömään.
Sen jälkeen ohjelma oli vapaa. Luultavasti lähes kaikilla oli kohde, kotikylä, jonne haluttiin mennä käymään. Toinen linja-autoista lähti Roinilan suuntaan ja toinen Matikkalaa kohti. Opistolle oli pyydetty muutamia paikallisia kuljettajia autoineen, he kyyditsivät muihin suuntiin meneviä pienempiä ryhmiä.

Kotikylissä


Tukkirekka tientukkona. Kuva:Heikki Jääskeläinen
Meidän bussissamme Matikkalan suuntaan lähti 18 henkilöä. Ensimmäiset jäivät pois Kärpäsenmäellä ja jatkoivat jalkaisin. Näräkät lähtivät kävellen Sarvelaan. Hauhialan tienhaaraan jätimme Tonterit, Hauhialan tie on niin huonossa kunnossa, ettei sinne ole linja-autolla asiaa. Me viimeiset jatkoimme linja-autolla Matikkalan kylään.
Aikaa oli runsaasti käytettävissämme. Näimme, että Isä-Erkin kotitalo on edelleen olemassa, täällä talon olemassaolo ei ole mitenkään itsestään selvyys, koska melkein joka vuosi vanhoja taloja tuhoutuu tulipalojen seurauksena. Jälleen kylään oli noussut myös uusia taloja ja lisää oli rakenteilla.
Kävimme Ahomäen kotirannassa ja ihailimme Helisevä-järven maisemia. Tapasimme paikallisia tuttujamme ja kävimme venäläisten hautausmaalla.

Paluumatkalla isommalla porukalla kävimme Karvassalmen sillalla ja poikkesimme ”Kirvun osuuskauppaan” Sairalassa karamelli- yms. ostoksille.

Jokaisella kotikylässään käyneellä ryhmällä on varmasti omat muistonsa ja tarinansa. Erään ryhmän käynti pitkittyi, kun metsätiellä oli tukkienlastauspaikka ja lastattava rekka tukki koko tien ja sen takana oli uusia rekkoja odottamassa lastausta. Matkaa oli jatkettava jalkaisin n. kolmen kilometrin verran. Vielä huonommalla onnella henkilöauto voi jäädä vaikka koko päiväksi tukkirekkojen vangiksi. Toisaalta ilman tukkien ajoa nämä vanhat tiet olisivat tuskin ollenkaan ajokunnossa.

Lopuksi

Matkalaiset eri suunnilta kotikylistä kokoontuivat lähtökahville opistolle. Siinä vaihdettiin päivän kokemuksia ja kuulumisia.


Matkalaisia nousemassa Antrean kirkonmäelle. Kuva: Heikki Jääskeläinen
Kotimatkalla poikkesimme vielä Antrean kirkon raunioilla sekä kirkonmäen takana olevalla hautausmaalla. Niin oli taas yksi aurinkoinen matkapäivä Kirvussa ja Karjalassa päättymässä.

Heli Kuisma
Ahomäen Erkin tyttö



LIITTEET

viisumianomus.pdf