ARKISTO

Kevätsiivoustalkoot sekä Kuosat Kirvussa 19.5.2012

24.05.2012 - 31.08.2012

Kevätsiivous 19.5.2012


Ruokailu entisellä Sairalan Opistolla
Aikaisempina vuosina vain heinänniittoreissuilla mukana olleelle keväinen siivousmatka oli uusi ja antoisa kokemus. Aamulla aikaisin lähdettiin matkaan, ensimmäiset pääkaupunkiseudulta autoon nousseet jo ennen kukonlaulua.

Kaikki meni suunnitelman ja aikataulun mukaisesti rajalle asti, jossa törmättiin ruuhkaan kun naapurit olivat tulossa sankoin joukoin Suomeen viikonlopun viettoon. Venäjältä tulevat bussit oli ohjattu meidän kaistalle, joten siellä sitten odotimme vuoroamme pitkän tovin. Viimein päästiin passien ja leimojen tarkastuksesta, ja jatkettiin matkaa Sorvalin Valintaan. Tiet olivat todella huonokuntoisia talven jäljiltä, ainoastaan viime vuonna päällystettyä osuus oli tasaista. Miten tiehen mahtuukin niin paljon kuoppia!
Opistolla meitä odotti aina yhtä ystävällinen Volodja, joka oli sopimuksen mukaan järjestänyt autoja kotiseuturetkeläisiä varten. Ruoka- ja kahvitarvikkeet kannettiin porukalla sisälle opistoon, ja emännät pääsivät aloittamaan rokankeiton. Kaikki sujui sutjakasti, ja rokkapata tyhjeni nälkäisiin suihin.

Kotiseutumatkalaisten matkasuunnitelua. Teuvo Meronen,Helinä Kuisma, Veijo Kuosa ja Raimo Nissinen. Kuva: Juhani Junna

Sen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa kirkonmäelle, jossa kotiseutumatkaajat jakautuivat tilattuihin autoihin ja talkoolaiset aloittivat työnsä. Paavo vetäisi ruohonleikkurin käyntiin, ja siitä se homma taas lähti. Vesakot, maahan pudonneet puiden oksat ja talven aikana kerääntyneet roskat raivattiin pois, Sankaripatsas pestiin puhtaaksi jäkälästä ja sen eteen istutettiin siniset ja valkoiset orvokit.

Sammaleen poisto ja pesu. Riitta Henttonen työntouhussa. Kuva: Juhani Junna

Seuraava kohde oli hautausmaa, jossa tehtiin samat operaatiot. Apujoukkoina hääri muutamia paikkakuntalaisia nuoria ja lapsia.

Osa porukasta teki Martin opastamana kävelyretken parantolan raunioille ja Herajärven rantaan. Urakan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja ajeltiin opistolle keittämään hyvät pullakahvit. Kotimatkalle päästiin lähtemään seitsemän aikoihin, ja matka sujui ilman suurempia kommelluksia.

Hautausmaan muistomerkillä. Jorma Meronen ja Riitta Henttonen taustalla haravoi Esko Kytökorpi ja tietysti "piälysmiehet" Kuva: Juhani Junna

Heinäkuussa jatketaan harjoituksia, toivotaan että Kirvussa paistaa silloinkin aurinko!

Matkan vaiheista kertoi rautulaisjuurinen Riitta Henttonen













































Käytiin Kirvussa, tavattiin sukulaisia

Siinä Se on, paikka, josta Antti ukki oli Ellinsä hakenut

Syksyllä 2011 saimme viestin mahdollisesta Kirvun matkasta yhdessä pikkuserkkujen kanssa, ilmoittauduimme ja jäimme odottamaan tulevaa.
Kaikki meni kuten suunniteltu ja 19.5. se toteutui, starttasimme muitten mukaan bussiin Imatralta, toiset olivat lähteneet jo ennen kukonlaulua Lahdesta, Orimattilasta kuka mistäkin lämpimistä vuoteistaan kohti sukujuurien olinsijoja. Ennen raja-asemaa saimme Eevalta selonteon mihin joukkoon olimme sopeutumassa, mukana oli ketään erikseen nimeämättä pikkuserkkujamme, heidän lapsia ja lapsenlapsia, oli Kirvu Säätiön silmäätekeviä ja arvokasta perinnetyötä tekeviä talkoolaisia, kaiken kaikkiaan, ensivaikutelmaltaan lupaavaa matkaseuraa.

Joukko pikkuserkuksia

Venäjän rajaviranomaiset nostattivat tunnelmaa antamalla meidän odottaa passitarkastusta tovin, näin laitetaan arvot järjestykseen, olemme menossa vieraalle maaperälle, maassa maan tavalla.
Rajan takana olikin heti Enso ja koska matkassa oli mukana Juhani Junna ja Martti Ovaska, saimme hyvää tietoa paikkakuntien historiasta sieltä vanhalta hyvältä ajalta ja toki nykyajaltakin.
Sorvalin valinta tarjosi mahdollisuuden täydentää lähinnä juomavarastoa päivän varalle. Muuta ostettavaa näin vanhan kauppamiehen silmin ei juurikaan tarttunut näkimiin.

Jälkikasvua

Matka jatkui Antrean läpi Kirvuun ja siellä Sairalan opistolle, jossa nautimme Eevan ja Kaijan emännöimä maittava hernekeittolounas runsaine tykö aineineen. Saimme kuulla, että Kuosan suvun vanhemmat ovat käyneet tässä opistossa saamassa elämänohjeita matkansa varrelle.
Ruokailun jälkeen matka jatkui Kirvun kirkolle, jossa jakauduimme paikallisiin takseihin ja jatkoimme matkaa kohti Tietävälää . Talkooväki jäi kirkon maisemiin siivoamaan muistomerkkien alueita.

Mukana olleet, sukuun ajautuneet

Sakari osui meidän autoon ”vanhana” kävijänä ja kertoi matkan ajan tietämiään asumuksia ja paikkakuntien eri vaiheita. Puheessa tuli paikannimiä, joita muistan isän ja ukin joskus jutuissaan maininneen. Yhdistin mielessäni mm Heinjoen ja Ravantin suvun nimen , en tiedä miksi. Saavuimme navetan raunioille jolloin Sakari sanoi; aha olemmekin perillä, tässä Se on. Mummoni, jota en koskaan tavannut kotipaikka on ollut tässä, seitsemän vuosikymmentä sitten paikka on käskystä tyhjennetty ja nyt on jäljellä pelkkä navetan raunio, osa talon kivijalkaa ja kellari. Pihapiiristä voi päätellä että taloa on reunustanut kaunis ruusuaidanne, jonka takana on ollut marja- ja ehkä hedelmätarhakin, marjapensaita oli jäljellä joitakin. Jo silloin on pihapiiriä komistanut pihasyreeni, jonka vesoja pyrki edelleen esiin.
Tutustuttuamme pihapiiriin nautimme taas emäntien tarjoilusta, skoolasimme yhteisesti suvulle ja tietenkin meille. Marja-Leena oli varautunut muistamisella, hän luovutti Eevalle ja Kaijalle karjala-aiheiset mukit muistoksi ja kiitokseksi koko joukon puolesta. Matka jatkui kohti parempia teitä. Piipahdimme jälleen opistolla juomassa kahvit ja kotimatka oli valmis alkamaan.
Laulukirjoja oli katseltu joukolla pitkin päivää, joten paluumatkalla saadut laulujen sanat helähtivät jopa kilpalaulannan merkeissä raikuville, bussin etuosa jäi yhteislaulussa hiljaiseksi, siitä ”laiskanläksy” seuraavaan kertaan.
Matka oli erinomainen järjestelyineen, tarjoiluineen ja ennen kaikkea osanottajat antoivat mieluisan muiston matkasta. Meillä oli erinomainen matkasää, kumisaappaita tai sadeasuja ei tarvittu, Karjalan luonto oli vehreimmillään, kuten se vain voi keväällä olla.
Matkan jälkeen saimme suruviestin, joka kosketti Jukan perhettä, surun keskellä on vaikea löytää lohdutusta, mutta antakoon apua kaunis Karjala, josta me saimme päivän verran nauttia täysillä. Olemme joukolla mukana surussanne ja rohkenen toivottaa kaikesta huolimatta aurinkoista kesää ja voimia tulevaan.
Kiitos mukavasta matkasta, yhteys on auki, ei katkota linjoja.
Terveisin
Teuvo