ARKISTO

Pyhäinpäivän kunniakäynti 6.11.2010

06.11.2010 klo 07:00 - 06.11.2010 klo 21:00


Eeva ja Hannu Anatolin haudalla.

Eeva ja Hannu sankarihaudan muistomerkillä.

Eeva, venäläispoika ja Mauri venäläissotilaiden muistomerkillä.

Eeva ja Mauri hautausmaan muistomerkillä.

Minulle annettiin kunniatehtävä lähteä viemään ”valtuuskuntaa” (Kuosan Eeva, Inkisen Mauri ja minä) Kirvuun, esivanhempieni hautamuistomerkeille. Tehtävänä oli laskea seppeleet ja sytyttää kynttilät hautausmaan ja sankarihautausmaan muistomerkeille kuin myös perinteisesti venäläisten muistomerkille. Olemme kunnioittaneet myös heidän sankarivainajien muistoa joka näyttää olleen hyvä asia koska venäläiset ovat tehneet samoin meidän muistomerkeillämme. Nyt tänäkin vuonna he olivat tuoneet uuden kukkalaitteen (oli muuten nätimpi kuin aiemmin) meidän sankarihaudallemme.


Valmistelin matkaa jo puolitoista kuukautta aiemmin, ottamalla selvää ketä meitä olisi lähdössä. Lähtökohtana oli että kustannusten minimoimiseksi yksi henkilöautollinen joilla on pitkä viisumi ja yksi täytyy olla venäjänkielentaitoinen. Rajavyöhykelupa täytyisi hankkia koska oli tullut tietoa venäläisten viranomaisten ”pompottelusta” kyseisen asian tiimoilta. Asia toimeksi ja papereita Pohjolan Matkojen toimistoon Sirpalle, jonka kanssa olen menestyksellisesti asioinut menneinä vuosina. Kaikki meni muuten hyvin mutta se venäjänkielentaitoinen jäi puuttumaan koska Merosen Teppo jonka piti lähteä tulkiksi ei voinutkaan lähteä koska hänen viisuminsa oli uusittavana eikä näin ollen kerinnyt tulla ennen matkan alkua.


No siinä sitten hieman jännittäen jäin odottamaan kuinkahan äijän käy onhan tämä ensimmäinen kerta kun omalla autolla olin lähdössä Kirvuun! Ajatukset pyörivät , onko nyt kaikki paperit varmasti kunnossa, onko auto varmasti kunnossa entä vakuutukset ………….jne jne. Vielä lähtö aamunakin ajattelin tuota venäjänkielentaidon puutetta, olisi se hyvä taito olemassa sekin. Lohduttelin itseäni sillä että enhän ollut yksin matkalla ja toisaalta olimmehan me kaikki käyneet kotiseuduillamme jo kohta parikymmentä vuotta lähes vuosittain, vaikkei Teppo ollutkaan tällä kertaa kertomassa mitä se ”toveri” nyt polottaa.


6.11 lähtöaamun sääennuste varoitteli huonosta ajokelistä Imatran korkeudella ja tutkakuvat vahvistivat asian mutta vasta tulomatkalle. Lähdimme meiltä Lahdesta aamu 7:n aikoihin kohti Imatraa ja Ensoa. Pysähdyimme aamupalalle Viipurin porttiin, jossa täytimme myös tarvittavat paperit rajanylitystä varten Maurin opastuksella, niin henkilökohtaisesti kuin auton osaltakin. Mauri neuvo minnuu jot muist ottaa kaik ”roopuskat” mitä siul tarjotaan ja kasso jot leimoi o tarpeeks ja pijä ne visust talles koko aja. (Mauri näk jot minnuu vähä jännitti ja kasso paremmaks isse huolehtii paperloist.)


Siint myö sit ajeltii, ens Suome tullii ja sit Venäjä tullii. Kaik muovollisuuvet männiit hyväst ja myö oltii nopiast jo matkal koht Antreaa, vaik autotarkastukses venäläine tullivirkailija alko tivvaamaa miult kynttilöist . Ehä mie osant ko levitellä käsijäin ja siihe pit kussuu toinekii virkailija. Vähä aikaa hyö siin polottiit keskenää ja sit sannoit miul iha selväl suomekielel et ”Kirkko” no miulha silmä kirkastu ja mie ylpiän sanoin jot ”da da Kirkko”, sillo hyö viittasiit kintaal ja sannoit jot ”harasoo” ja sillo minnuu vietii.


Matka jatku ja myö ajjaa hyssyteltii Antreast Sairalaa päi ko paikalline tiemestar ol ruvent tiehoijollissii toimepitteihi ja seko Maurii rupes närästämmää ”Pit tuonkii tuoho ruveta just nyt, a kaik kivet perkaa essii”. Tie olkii nii huonos kunnos jot en miekää muista sen tälläne ollee vaik oon 90-luvu alust Kirvus käyn vuosittai, jos vaihtee sai panna kolmosell ni hurraata sai huutaa. Puurekkoi tul jurras vastaa koko aja, myö ko päästii luvus kolmii kymmenää ni myö lakattii laskemast………… Yks tärkiä asja pit hoitaa, myö taiteltii matka varrelt havuloi auto takakonttii……… siin ko meit ol peloteltu siint rajavyöykeluvast ni ei se nyt iha perätö juttu vissikää uo ko Sairalas ko mäntii rada yl ni siin rada ja kaupa välis ol sellaset rakennelmat jot oiskoha siihe puomi tulos…… no sama tuo ni mie sanoin toisil jot nyt männää miu piikkii ko meil o aikaa ja lähettii ajamaa koht Kuoltokse siltaa ja Paavilamäkkee. Siit sit mäntii koulun ohi ja koht Haikolaa ja sielt Jantulan sillan kautta tiehaaraa ja käytii kääntymäs Karvassalme sillatakan Jortikan talon tasal.

Se kessäine myrsky mikä riepottel meit tääl kotsuomessakkii ol teht tuhojaa Kirvussakkii, harmi ko ei älynt ottaa kuvvii ajjais. Hukkalasuora jälkee Sairalaa päi ol kolme suomalaist metsäkonetta painamas puuta pinnoo aukot olliit suurii.


Sit myö päästiikii mei matka virallissee ossuutee. Aluks myö käytii Anatolin hauval sytyttämäs kynttilä ja ihmeteltii vieläkii mite nuo venäläist saavat tuon kuvan nii hyväst tehtyy siihe hautakivvee. Anatolin hauvalt ajettii Opistol kassomaa oisiks Volodi koton mut ei olt ko munalukko oves. No siint sit kirkomäel ja nähtii jot mäki ol iha siistis kunnos. Siistittii sankarmuistomerki eusta, sytytettii kynttilät, laitettii havut ja laskettii jäkäläseppele. Miekii olin ostant Viipurinportist kynttilät ja Kusti-enol sytytettii myös kynttilä.


Tuttu venäläispoika ilmesty polkupyörääse kans siihe ko myö oltii lähös venäläisii muistomerkill ja poika sotk fillarillaa peräs ja ol mei kans sytyttämäs kynttilää siel. Miu pit vähä ojentaa poikaa ko ei hää meinant ymmärtää ottaa pipojaa pois ees siks aikaa ko laskettiin jäkäläseppele muistomerkil. Kyl hää sit asjian nöyräst ymmärs.


Hautausmaa muistomerkil tehtii samalviisii, siistittii, laitettii havut, sytytettii kynttilät ja laskettii jäkäläseppele. Muute täs muistaissai nää mei seppeleet olliit Kuisma Helinän tekemii ja nii sorjii jotta! Tääl mie sytytin kynttilän miu mummollei Aina Vapul.


Kello alko olla jo paljo ja myö päätettii ajjaa siint suoraa Tietävälä kautta Ensoo, Mauriiko ol nii närästänt se paikallisen tiemestaerin ”toilailut”. Ei se kuitekaa Maurii yhtää helpottant, ol käynt silviisii jot se tiemestar ol kerint livahtammaa mei huomaamatta Tietävälä suuntaa mut onneks hää ol kääntynt sivuu ja Maurikii sai mielerauha. Sen verra tuo tiekarhu ol järkyttänt vissii Maurii jot ei hää tuntunt ain tietävä mis myö ollaa ja se taas järkytti miun mielenrauhaa ko mie oli täl tiel ens kertaa elläissäin eikä karttoi olt mukan muutako Mauri ja Eeva pääs.


No nii myö selvittii jo pimiäs ja räntäsattees Jääske ja Enso välisel tiel ja ajjaa köröteltii Venäjä tullii koht, tankattii autoo mänövettä ja suoriuvuttii tullimuodollisuuksist ko vanhat tekijät. Oltii siin ilta 7 korvil taas Viipurinportis. Ko oltii siin syöty ni lähettii ajelemmaa kottii koht ja oltii siin 9 mais Lahes jos myö juotii viel miun Riittain keittämät iltakohvit ja huokastii jot kaik män hyvi!


Tää o teil kaikil muistii merkint Patjaa Tommo poja poika Hannu Paavilanmäelt.