ARKISTO

05.11.2016 Pyhäinpäivän kunniakäynti Kirvussa

05.11.2016 klo 06:00 - 05.11.2016 klo 21:00


Laitoimme Sankarihaudan niin kauniiksi kuin osasimme.

Sytytimme kynttilän venäläisten sotilaiden hautamuistomerkille.

Yhteiskuvassa Kirvu Säätiön ja Kirvun Pitäjäseuran matkalaiset sekä Dimitry Semenov puolisoineen Rovasti Heikki Jääskeläisen pitämän kauniin ja arvokkaan hartaushetken jälkeen.

Sytytimme kynttilän Sotasairaalassa menehtyneille venäläissotilaille.

Kirvun Luonnonparantolassa toimineen sotasairaalassa menehtyneiden venäläissotilaiden hautausmaa.

Kynttilä Galina Nikitinalle.

Kynttilä Anatoli Krivopalenkolle.

Kynttilä Volodjalle.
Pyhäinpäivän aamuna 2016 lähdimme perinteiselle Säätiön kunniakäynnille Kirvuun. Tämä oli poikkeuksellinen kunniakäynti, koska saimme mukaamme Ystävämme kirjailija, toimittaja ym. ym. Dimitry Semenovin puolisoineen Viipurista. Hän on kirjoittanut ensimmäisen venäjänkielisen kirjan Kirvun pitäjäjästä, Kirvun Rätykylän historiasta, Suomen ajasta nykypäivään. Olen erittäin iloinen ja onnellinen että Dimitry oli puolisoineen mukanamme koko päivän Kirvussa, näkemässä sitä kotiseututyötä ja juuriemme kunnioitusta jota olemme vuodesta 1991 asti tehneet vuosittain.

Lähdimme täältä Lahdesta aamu kuudelta sihteerimme Kuosan Eevan ja Pitäjäseuran varapuheenjohtaja Suvannon Sirpan kanssa ajelemaan Imatraa kohti, josta haimme Junnan Jussin turvaksemme tulkiksi. Rutinoituneesti tarkistimme matkamme vaatimat, niin auton kuin henkilökohtaiset asiakirjat aamupalaa syödessämme ja jatkoimme sitten kohti raja-asemaa. Olimme iloisesti yllättyneitä kun pääsimme lähes suoraan tarkastuksiin ja olimme suunnitellusta aikataulustamme hienosti edellä eikä meidän tarvinnut kiirehtiä. Soitimme Dimitrylle ja saimme kuulla hänen olevan juuri lähdössä kotoaan Viipurista, joten kerkisimme käydä Gamenogorskissa (Antreassa) kaupassa hakemassa tarvikkeita kunniakäyntejämme varten. Sovimme että tapaamme Dimitryn puolisoineen lähellä Antrean kirkonmäkeä ja hautausmaata. Tavattuamme jähdimme ajelemaan perätysten kohti Sairalaa ja Kirvun kirkonmäkeä. Meidän piti samalla tavata pitäjäseuralaisten linja-auto mutta he olivat jo kerinneet mennä kohti Kirvua. Matkalla pysähdyimme sopivaan paikkaan, josta taittelimme havuja koristeeksi, niin Sankarihauta- kuin uuden hautausmaankin muistomerkeille. Tavoitimme pitäjäseuralaisten bussin kalanviljelylaitoksen tienhaarassa, kun he olivat tiedustelemassa ensi kesäksi sinne majoitus mahdollisuuksia. Emme malttaneet pysähtyä vaan jatkoimme suoraan Kirkonmäelle jossa meitä odotti iloinen Ystävämme Angelika Kozlova. Hänet tunnemme Rätykylän yhteydestä. Aloitimme saman tien laittamaan Sankarihautamuistomerkkiä lalmiiksi kunnes pitäjäseuralaiset tulisivat paikalle. Saimme juuri valmiiksi havutukset ja kukat kun kynttilöitä sytyttäessämme he saapuivat. Jälleennäkeminen on juuri sellaista kuin karjalaisilla vain voi olla.
Sankarihaudalta lähdimme perinteisesti viemään kynttilän venäläisten sotilaiden muistomerkille jonne osa pitäjäseuralaisista myös tuli kanssamme. Totesin täällä, että toivomme kaikesta sydämmestämme ettei meidän, eikä tulevien sukupolvien, tarvitse koskaan kokea vastaavaa kuin meidän esivanhempamme niin suomessa kuin venäjällä olivat joutuneet kokemaan.
Täältä lähdimme Uudelle hautausmaalle, jonka muistomerkillä Rovasti Heikki Jääskeläinen piti meille kaikille pienen mutta niin juhlavan muistohetken. Lopuksi kun sielumme oli ravittu järjestäydyimme yhteiskuvaan ollen onnellisia näistä hetkistä.
Meidän perinteisenä tehtävänämme on käydä myös muistamassa Kirvun luonnonparantolassa sota-aikana toimineessa sotilassairaalassa menehtyneitä venäläisiä sotavankeja jotka on haudattuna mäelle lähelle urheilukenttää.
Viimeisenä matkamme kunniatehtävänä on käydä muistamassa Sairalaan tulevan radan varressa, niinsanotun Kankkusen leikkauksen kohdalla olevalla nykyisellä venäläisten hautausmaalla meille kirvulaisille merkittävien henkilöiden viimeisiä leposioja. Täällä sytytimme kynttilät Volodjalle, Anatoli Krivopalenkolle ja Galina Nikitinalle ja muistelimme heidän arvokasta työtään yhteiseksi hyväksemme.
Oli aika lähteä kotimatkalle ja hyvästelimme Dimitryn ja hänen puolisonsa. Minulla oli hyvä ja lämmin olo ajaessani kohti Ensoa ja Imatraa, ja taas tullimuodollisuudet sujuivat kuin ajatus niin Venäjän kuin Suomenkin raja-asemilla. Kävimme vielä iltapalalla Imatran ABC:llä ennen kuin veimme Jussin kotiin.
Suuret kiitokset Eevalle, Sirpalle ja Jussille sekä tietysti Dimitrylle puolisoineen. Teidän kanssanne oli kunnia tehdä tänä Pyhäinpäivänä tätä rakasta ja arvokasta kotiseututyötä.

Muistiin merkinnyt Patjaan Hanneksenpoika Kirvun Paavilanmäeltä.