ARKISTO

Pyhäinpäivän kunniakäynti Kirvussa 31.10.2015

31.10.2015 klo 06:00 - 31.10.2015 klo 22:00


Tapasimme ensin Antrean kirkonmäellä. Kuva Heikki Jääskeläinen.

Taittelimme havuja muistomerkkejä varten. Kuva Juhani Junna.

Luovutimme pitkäaikaiselle sihteerillemme Eeva Kuosalle Juureni ovat Karjalassa plaketin. Kuva Heikki Jääskeläinen.

Kynttilät palavat sankarihaudalla. Kuva Heikki Jääskeläinen.

Sytytimme kynttilät perinteisesti venäläisten sotilaiden muistomerkille. Kuva Juhani Junna.

Rovasti Heikki Jääskeläinen piti hautausmaan muistomerkillä hartaushetken. Kuvat Juhani Junna ja Heikki Jääskeläinen.

Pyhäinpäivän Kirvussa kävijät yhteiskuvassa, Kuva Juhani Junna.

Sytytimme kynttilät venäläisille sotasairaalassa menehtyneille. Kuva Juhani Junna.

Kynttilä Galina Nikitinan haudalla.Kuva Juhani Junna.

Kynttilän sytytys Anatoli Krivopalenkon haudalla. Kuva Juhani Junna.

Kynttilän sytytys Volodjan haudalle. Kuva Juhani Junna.

Viimeinen silmäys ennen kotiinlähtöä, hautausmaan muistomerkillä kynttilät palavat kauniisti. Kuva Hannu Henttonen.
Oli varhainen Pyhäinpäivän aamu 2015. Olin valmistellut matkaamme jo yli kaksi kuukautta aiemmin viemällä Matka-Poikien Sirpalle rajavyöhykeluvan hakemukset Kirvua varten. Meitä oli matkalle lähtiöinä sihteerimme Kuosan Eeva ja Pitäjäseuran varapuheenjojtajamme Suvannon Sirpa sekä Imatralta Junnan Juhani joka toimi tulkkinamme matkalla.

Starttasimme Lahdesta siinä aamukuuden tietämissä johon Eeva ja Sirpa tulivat luokseni, lastasimme tarvittavat varusteet (kynttilät ja kukat) autooni ja jatkoimme Imatralle Jussia hakemaan. Vähän Utin jälkeen oli tiellä tapahtunut juuri onnettomuus josta radiossa ja sosiaalisessa mediassa uutisoitiin paljon päivän mittaan. Suolahappolastissa ollut rekan perävaunu oli kaatunut tielle ja happoa valui kaatuneesta vaunusta maahan muodostaen paksua valkoista savua. Onneksi tuuli oli poispäin ja pääsimme ohittamaan kuljettajan opastamana onnettomuuspaikan. Jo puolen kilometrin ajon jälkeen näimme sinisten vilkkujen menevän kohti onnettomuuspaikkaa. Kaikesta huolimatta Imatralle päästyämme söimme aamiaisen leppoisasti ABC:llä ja samalla kävimme läpi tarvittavat asiakirjat niin omamme kuin autonkin osalta ja kun kaikki oli kunnossa lähdimme kohti rajaa.

Ajoin ensimmäistä kertaa uusien tiejärjestelyiden kautta Suomen tulliin jossa on nyt hyvin toimivat linjastot rajamuodollisuuksille. Saavuttuamme Venäjän tulliin siellä oli kaikki hyrskyn myrskyn kun tehtiin uusia tiejärjestelyjä ja oli ainoastaan yksi tieväylä mennen tullen. Kuitenkin tarkastukset sujuivat juohevasti vaikka tullivirkailija huomauttikin minua ystävällisen ilkikurisesti hymyillen maahantulokotissa olevasta matkan päämäärästä, kun olin kirjoittanut Kirvu enkä Svobodnoje. No kaikkea uutta sitä oppii.

Kun ajelimme kohti Antreaa soitimme meidän Pitäjäseuran puheenjohtajallemme Inkisen Hannelelle (Tiesimme matkaseurueen olleen yötä Viipurissa) että missä kohtaa ovat tulossa. Kun saimme kuulla että olivat ylittäneet juuri Kuukaupin sillan niin sovittiin että tapaamme Antrean kirkonmäellä. Kaikkien kohtaaminen oli juuri sellainen kuin karjalaisilla vain voi olla.

Meillä oli Säätiössä sovittu huomionosoituksesta ”Eevalta salainen operaatio” ( Hän oli täyttänyt 70) jonka Säätiön valtuuskunnan puheenjohtajan Rautaman Sepon kanssa viimeistelimme tässä tapaamisessamme ja sovimme viimehetken järjestyksen miten menetellään.

Lähdimme ajelemaan kohti Kirvua ja sopivassa paikassa Leinjärven jälkeen taittelimme tarvittavan määrän havuja hautamuistomerkeillemme. Tultuamme Kirkonmäelle meitä oli odottamassa Ystävämme Angelika Kozlova, hänet tunnemme Rätykylän kesäleiriltä. Aloimme laitella havuja ja kukkia Sankarihaudan muistomerkille. Hannelen matkalaiset saapuivat linja-autollaan ja sytytimme kynttilät kunniaittamaan tähän siunattuun maahan levon saneita sankarivainajiamme. Minäkin sytytin kynttilän Kusti-enolleni.

Nyt oli aika osoittaa arvostuksemme Eevalle, meidän pitkäaikaiselle, kunnioitetulle ja tunnolliselle sihteerillemme. On ilo tehdä tätä meille niin rakasta ja arvokasta kotiseututyötämme yhdessä kun meillä on tällaisia tekijöitä kuin Eeva. Tiedän että kaikki Säätiömme hallinnossa yhtyvät näihin sanoihin. Luovutin Säätiömme puolesta Eevalle ”Juureni ovat Karjalassa”- plaketin sekä Ovaskan Martin suunnitteleman kunniakirjan tätä tilaisuutta varten. Tämä huomionosoitus järjestettiin täällä siksi koska katsoimme Säätiössä sen olevan oikea paikka osoittaa arvostuksemme.

Perinteidemme mukaan lähdimme nyt venäläisten sotilaiden miustomerkille sytyttämään kynttilän. Täälläkin toivoimme sisimmässämme ettei enää koskaan kenenkään tarvitse kokea samaa jota esivanhempamme olivat joutuneet kokemaan.

Nyt oli vuorossa käynti uudella hautausmaalla jossa laitoimme Sirpan ja Eevan kanssa havut ja kukat sekä sytytimme kynttilät muistomerkin juureen jonka jälkeen Rovasti Heikki Jääskeläinen piti meille hartaushetken.

Uutena kohteena jossa kävimme oli Parantolan ja urheilukentän väliselle mäelle haudattujen sotasairaalassa menehtyneiden venäläisten hautausmaa, jossa sytytimme kynttilät heidän muistolleen. Kun olimme Parantolan lähellä niin ajoimme sinne ja nautimme eväsleipämme tutkiskellen jäljellä olevia raunioita.

Vielä ohjelmassamme oli käynnit venäläisten hautausmaalla Kankkusen leikkausen kohdala. Sytytimme kynttilät meille kirvulaisille tärkeille ja läheisille henkilöille, Volodjalle, Anatoli Krivopalenkolle ja Galina Nikitinalle. Muistelimme sitä merkittävää työtä jota he olivat kanssamme tehneet yhteyksien luojina ja ylläpitäjinä.

Vielä oli yksi asia jonka me hoidimme ja se oli tervehdyskäynti Matikkalassa nykyisen Kirvun asiainhoitajan Elena Smolinan luona, Siellä oli huiske päällä kun miesväki oli teurastanut sian ja olivat viemässä sitä saunaan palviin. Elena oli oli laittamassa ruokaa suurelle sukulaisväelle. Elena tuli meitä tervehtimään pihalle kun emme tohtineet häiritä enempää heidän pyhänviettoaan ja annoimme tuliaisiksi suomalaista suklaata ja kahvia. Pikainen tapaaminen oli sydämmellinen Elenan halatessa meidät kotimatkalle.

Kun lähdimme Matikkalasta kotimatkalle Jussin kohvihammasta alkoi kolottaa ja päätimme poiketa hänen tietämässään kahvilassa Sairalassa jossa hän tarjosi meille muille kahvit ja leivokset. Tällä matkalla jouduin ensikertaa eläissäni venäläisen miliisipartion tarkastamaksi ylittäessäni siltaa lähellä Sairalan asemaa. Tervehdin miliisiupseeria venäjäksi ja hän pyysi minulta selvällä suomenkielellä ajokorttia ja rekisteriotetta nähtäväksi, no nehän mie hänelle annoin ja tarkastettuaan ko asiakirjat antoi ne minulle takaisin ja toivotti hyvää matkaa. Taisi olla pojilla uudenkarhea Mondeo virkaautona.

Olimme päättäneet ajaa kotimatkan Tietävälän kautta ja tarkistaa samalla olivatko kynttilämme syttyneet hyvin. Kaikki oli kunnossa kynttilöiden palaessa kauniisti hautaismaanmuistomerlillä. Illan pimeydessä matka Ensoon tuntui pitkältä tien ollessa melko huonossa kunnossa.

Rajamuodollisuudet sujuivat juohevasti molemmilla raja-asemilla ja vietyämme Jussin kotiin lähdimme ajamaan kohti Lahtea ja jännäsimme miten päästään aamuisen onnettomuuspaikan ohi kun Sirpa oli katsonut SOMEsta että tie on vieläkin suljettu liikenteeltä. Kun saavuimme paikalle niin sotilaspoliisit ohjasivat meidät kiertotielle joka toi aivan Utin ABC:n nurkalle ja kävimme siellä vielä iltakahvilla.

Olimme Lahdessa siinä kymmenen korvilla, Eeva ja Sirpa jatkoivat siitä matkaa koteihinsa.

Sydämmelliset kiitokset Eevalle, Sirpalle ja Jussille. Meillä oli erittäin onnistunut matka. Oli ilo ja kunnia tehdä kanssanne kirvulaista kotiseututyötä!

Muistiin merkint Hannu, Patjaa Hanneksen Poika Kirvun Paavilanmäelt.