ARKISTO

Pyhäinpäivän kunniakäynti Kirvussa 1.11.2008

01.11.2008


Nälkäiset. Kuva: Juhani Junna

Ruokailu opiston salissa.

Muistotilaisuus Sankaripatsaalla.

Hautausmaan muistomerkillä.

Sateinen ja sumuinen marraskuun aamu, pikkubussi käydä lotisee, odotamme lähtijöitä jo meille tutuksi tulleen turvallisen kuljettaja Mauri Inkisen kanssa. Aikataulu toimii, koukkaamme linja-autoasemalta Orimattilalaisia lähtijöitä. Keula kohti Lahtea, pari tyyppiä pysäkeiltä ja vielä Launeen pysäkiltä lisää ja joukko on koossa. Kymmenen henkilöä, Soini Hämäläinen matkanjohtajana, Teuvo Meronen, rutinoitu tulkkimme, Sihteerimme Eeva, Maija-Liisa, Leena, Ismo Aulis, Hannu, Veli-Matti ja se ikuinen kameramies joka ei pääse irti kuvaympyröistään.

Mauri kääntää keulaa Kouvolan suuntaan, vettä sataa, pyyhkijät viuhtoo lasia kirkkaaksi. Matkanjohtajan tervetulotoivotuksen jälkeen Mauri, kuljettajan ominaisuudessa toivottaa myös matkalaiset tervetulleeksi. Auto hyrrää, Mauri kääntää ja matkalaiset torkkuu, kuka mitenkin nurkkaa vasten, kunnes Lappeenrannan tietämissä yks- ja toinenkin virkistyy kyselemään oisko tauon paikka Viipurin portissa, no tietysti, näinhän on aina tehty ja vilkku vilkuttaa jo oikealle. Pikaisen aamupalan jälkeen kohti Imatraa ja tulliasemaa. Tulli oli sujuva, tullimies kävi katsomassa passit autossa ja toivotti hyvää matkaa. Venäjän tulli toimi kiitettävästi siihen nähden mitä se on ennen ollut. Meidän tullaukseen ja auton asioihin ei mennyt kun kolme varttia. Taas matkaan kohti Ensoa ja Sorvalin Valintaa jossa matkaeväät täydennettiin tattariryynillä makeisilla ja jollakin joka tuotiin mustassa kassissa.

Hämmästyksemme oli valtava kun havaitsimme Antreaan menevän tien olevan juuri päällystetty ja sileän kun pöytä, kun olimme juuri kuulleet kuinta huonossa kunnossa Enson ja Antrea väli on. No ei sitä iloa kauan kestänyt, päällystys jatkui risteyksestä kohti Ihantalaa ja Viipuria, Antrean tie oli todella surkeassa kunnossa. Mielestämme tie ei koskaan aikaisemmin ole ollut näin huono. No sadekesä ja sepelirekat, siinä selitys. Hiljakseen vaan mennä hyssyteltiin. Antreasta kun käännyimme Kirvuun niin tie oli, jos mahdollista vielä huonompi. Erikoisesti loppuosa soratiestä oli aivan mahdoton. Ensosta Kirvuun on yleensä kestänyt 3 tuntia, nyt ei oikein 4 tuntia riittänyt. Poikkesimme ennen Sairaalaa ottamaan sylillisen havuja muistomerkeille vietäväksi. Vihdoin järven takaa paistoi Opiston valkoinen kylki niemen kärjessä, Torajärvi oli aivan tyyni. Käännyimme pihaan.

Eväät esille ja kaasuliekki kattilan alle, Eeva oli luvannut huolehtia ruokapuolesta kun Helinälle oli tullut joku este, hernekeitto tuoksui jo salinkin puolelle ja nälkä kurni mahassa. Olihan lähdöstä kulunut jo 8 tuntia.

Maukasta hernesoppaa lusikoitiin hienosti opiston salissa pöytien ääressä, oli paljon mukavampi kuin vesisateessa kuusen alla. Olemme pitäneet yhteyttä opistolla asuvaan talonmiespariskuntaa ja saaneet monasti sieltä sateensuojaa ja kuljetuksia.

Ruokailun jälkeen lastauduimme autoon ja Maurin ohjastamana suuntasimme Kirvun kirkonmäelle, sadekin oli lakannut ja jonkinlaisia vaaleita kohtia oli taivaankannessa, Kokoonnuimme yhdessä 1993 pystyttämämme Sankaripatsaan läheisyyteen, havut laiteltiin kukkapenkin päällä ja hautakynttilöitä sytytettiin ja laitettiin kauniisti riviin. Rivissä oli meidän kaikkien kirvulaisten yhteiset kynttilät jotka Kirvu-Säätiö oli kustantanut sekä joukon yksityisesti tuomia kynttilöitä. Asetuimme kehään patsaan taakse kunnianosoitusta varten. Soimi Hämäläinen mainitsi puheessaan vanhasta tavasta käydä hautausmailla pyhäinpäivänä ja siitä että me olemme ottaneet tämän tavan tulla tänne Luovutetun Karjalan kirkkomaalle monen sadan kilometrin päästä ja mutkikkaiden muodollisuuksien jälkeen aina uudelleen ja uudelleen. Jäkäläseppeleen, jonka tänä vuonna oli valmistanut Helinä Kuisma laski muistomerkin juurelle Soini Hämäläinen. Käyskentelimme juhlallisuuksien jälkeen hetken kirkonmäellä ja totesimme esi-isiemme tehneen erinomaisen valinnan kirkon paikan suhteen. Syksyinenkin maisema oli kaunis.

Inkilän kyläläiset Riitta Hämäläisen toimesta olivat hankkineet humanitääristä apua Kirvun pappilan raunioille talonsa rakentaneille nuorille, toimitimme avustuspakkaukset perille. Pojat, tai heidän ohjaajansa kiittelivät kovasti ja lähettivät terveisiä lahjoittajille. Tavaksi on tullut myös suoritta pikainen käynti venäläisten sankaripatsaalla jossa seppeleen laski Ismo Junna.

Jo tutuksi tulleella pikkubussillamme siirryimme hautausmaan muistomerkin luokse. Havaitsimme siellä olevan jotakin tie suunnitelmia kun Tietävälään menevän tien vierustoja oli raivattu ja niistä oli kaadettu suuria puita. Emme kuitenkaan voineet jäädä tutkimaan kuinka pitkälle tienvarsia oli raivattu. On tarkastettava asia keväällä. Hautausmaan muistomerkillä suoritimme samanlaisen havujen asettelun ja kynttilöiden sytyttämisen kuin sankaripatsaalla ja hiljennyimme patsaan läheisyyteen. Muistopuheen ja jäkäläseppeleen laskun suoritti Eeva Kuosa mainiten jokavuotisen muistokäynnin olevan jo muodostunut meille kauniiksi tavaksi.

Seppeleen laskun jälkeen katselimme hetken ympärillemme ja totesimme kaiken olevan paikoillaan. Syvä rauha ja hiljaisuus oli nyt tässä rauhanlehdoksi pyhitetyssä paikassa joka jokin aika sitten oli ollut myllerryksen keskellä. Ajatuksiimme vaipuneina poistuimme kirkonkylästä kohti Sairaalan Opistoa, emme koko kirkonkylässä olleet nähneet yhtään ihmistä lukuunottamatta pappilan rakennusten kivijalalle asuntonsa rakentaneita poikia. Kovin on hiljaiseksi mennyt muistojemme maisema. Opistolla joimme vielä lähtökahvit ja kiittelimme talonmiespariskuntaa kaikesta siitä avusta jonka olemme heiltä saaneet näinä vuosina.

Tapaamme on kuulunut poiketa Sairaalassa olevaan paikalliseen sekatavarakauppaan, yleensä siinä käy niin että kun saavumme sinne niin karamellit myydään loppuun, niin kävi nytkin. Kaupan täti hymyili tiskin takan ja toivotti meidät taas jälleen tervetulleeksi, hän on nykyisin itsenäinen yrittäjä. Sama rytkytys ja mutkittelu suoritettiin nyt toisinpäin kun ajoimme Kirvusta Ensoon ja Ensoon päästyämme kiitimme Mauria kokovartalohieronnasta. Tulomatkalla vielä matkanjohtaja kiitti matkaseuraa, Eevaa ruokahuollosta ja tulkkiamme Teuvoa. Mauri sai täydet pisteet ohjauspyörän pyörityksestä. Lupasimme mennä ensivuonnakin pyhäinpäivänä.