ARKISTO

Taimikon ensihoito Keijolan tilalla Lappeenrannassa

21.09.2010


Hyvin suoritetun työn jälkeen kahvi maistui ennen kotiinlähtöä.
”Voi hyvä tavaton, huomenna sataa koko päivän.” Tälläisiä puheluita kulki ristiin rastiin edellisen päivän aikana ja säätiedotuskin kertoi samaa. Reipas joukko oli kuitenkin kokoontunut lähtöpaikalle sumuisesta aamusta huolimatta. Tehtävänä oli suorittaa taimikon ensihoito Kirvu-Säätiön metsäpalstalla. Raivaussahat, vesoimet, viikatteet olivat hyvässä sovussa pikkubussin perässä eväiden kanssa ja Mauri käänteli autoa kohti Nikkarinkatua josta kerättiin viimeiset lähtijät suurine saappaineen.

Sumu tiheni paikkapaikoin ja tuulilasiakin piti aina silloin tällöin pyyhkäistä pitkällä sulalla, tunnelma kuitenkin autossa oli leppoisa ja keskustelua riitti siitä osaammeko metsäpalstalle kun navigaattorille ei ollut antaa katuosoitetta. Kahvitauko Utin ABC:llä ja siellä todettiin Hannulla olevan maasto-GPS joka tunsi sitten jo paikkoja ja Puralan kylässä alkoi paikat näyttää jo tutuilta. Tuosta käännytään ja tuosta mennään. Perille osattin. Kukaan ei ollut huomioinut sitä ettei pyyhkijää tarvittukaan enää, täällä ei sada. Perille tultuamme onnittelimme erästä talkoolaista vuosirenkaista joita oli kertynyt 75.

Purettiin tavarat, sahat ja vesurit ja ne suuret kumissappaat , sadelahkeitakin katseltiin märän korkean heinikon takia. Reino opasti kertoen että tähän työhön on kaikkein sopivin työkalu sirppi. Otetaan taimen latvasta kiinni, siten taimi säilyy parhaiten ja ympärillä oleva korkea kasvusto vaan pois. Jos siinä on joku vesa liian lähellä niin sekin menee kätevästi sirpillä. Toimeen vaan. Puolilta päivin Helinä ja Eeva pyysivät virittelemään kaiken varalta mukana olevan pressun puiden väliin ruuanlaiton ja syömisen ajaksi. Keitto valmistui ja ruokakello alkoi kilistä kännykän äänellä keräten kunkin suunnastaan ruokailupaikalle. Hernekeitto maistui leivän ja juuston kera. Hetken huoahdus ruokailun jälkeen ja sitten takaisin rämpimään horsmikkoon. Tässä vaiheessa osa porukasta lähti kauenpana olevalle lohkolle suorittamaan taimikon ensihoitoa.


Heinikossa rämpiminen alkoi riittää toisille siinä vaiheessa kun jalka ei enää meinannut nousta mättäiden ja risujen yli, nuoremmat ja rivakammat jatkoivat vielä. Emännät vaihtoivat sirpit ja vesoimet kaasuliekkiin ja kahvipannuun kattaen pöytää kuusikon reunaan pressun alle. Talkoolaiset suunnistivat kahvipaikalle varmasti tuoksun perusteella kun ketään ei tarvinnut kännykällä kutsua. Kyllä maistui kahvi sekä Helinän leipoma rusinapulla. Eikä lentäneet pullansiivuista kärpäset läpi sen verran tuhtia oli siivut. Kiitokset emännille, huolto ainakin pelasi hyvin. Koko päivänä ei satanut.

Suuret saappaat ja märät vaatteet oli riisuttu ja vaihdettu mukavampiin matkavaatteisiin. Keskusteltiin mukavasti päivän tapahtumista samalla keräillen kahvipaikalta tavaroita autoon. Kotiin lähdettiin eikä siihen tarvittu navigaattoria. Poistullessa autossa oli paljon hiljaisempaa, joku torkahtelikin. Hyvä suoritus, hieno päivä, kiitos kaikille osallistujille.

Martti