ARKISTO

Sairalan kyläpäivä järjestettiin 1.9.2013

30.09.2013 - 31.12.2013

Sairalalaiset taas koolla

Maija Virtanen kertoo Sairalan matkastaan.


Kirvun Sairalan kylän väkeä ja ja ystäviä kokoontui jälleen runsas joukko toisiaan tapaamaan ja yhdessä haastelemaan. Kyläpäivä järjestettiin 1.9.2013 Kärkölän seurakuntakeskuksen tiloissa. Ohjelmassa laulettiin paljon, perinteiseen tapaan aluksi Laulu Sairalalle ja muun ohjelman lomassa muut tutuiksi tulleet laulut, juhlallisimpina tietysti Hämäläisten laulu ja tilaisuuden päättänyt Karjalaisten laulu. Säestäjänä toimi Raino Rauhala. Saimme nauttia myös Osmo Jantusen komeasta yksinlaulusta.
Kylätoimikunnan puheenjohtaja Risto Lalu toivotti väen tervetulleeksi ja ilmaisi ilonsa siitä, että joukossa oli nuoriakin osanottajia. Mutta kuten aina, pidettiin myös haikea poisnukkuneiden muisteluhetki.
Maija-Liisa Loponen esitteli toimikunnan ja säestäjän, juonsi ohjelman ja kyseli kokemuksista sekä toivomuksista. Hänen lisäkseen olivat tilaisuuden järjestelyistä vastanneet Risto ja Anna-Liisa Lalu, Antti ja Tyyne Hauhia sekä Leena Anttonen.

Risto Lalu on Kirvun Koprien viirin kanssa. Viirin vien Mäntsälään Kirvun arkistoon.

Viime vuonna oli kulunut 30 vuotta Sairalan kyläpäivien perustamisesta. Sen kunniaksi Eila Hämäläinen esitti kokoamansa pienen historiikin päivien vaiheista.
Kyläpäivillä on yleensä aina joku kertonut entisillä kotipaikoilla käynnistään. Niin tälläkin kertaa: Aino-Liisa Kinnunen luki kirjoituksensa, jossa hän kertoi käynnistään Sukslammella vuonna 2003. Hän muisteli matkallaan lapsuutensa mieluisaa maisemaa, lammen kolmea saarta ja niillä kokemiaan luontoelämyksiä Hän pääsi nyt paikallisten asukkaiden kanssa lammelle, mutta kaikki oli muuttunut: edessä aukesi suuri, paljas lampi, ja kaikki kolme saarta olivat kadonneet. Hän totesi lopuksi, että vaikka kotiseudulla on tapahtunut muutoksia, on siellä myös paljon samaa kuin ennen. ”Lehtometsä on tuuhea, oikeastaan entistäkin tuuheampi, Juoksemajärvi siintää sinisenä ja naapurien ja vanhempieni upeilla pelloilla voi kuulla ruisrääkän karheaa ääntä, kanahaukan kirskuntaa ja kuhankeittäjän liverrystä. Ja jossakin kaukana kukkuu se Karjalan käki.”
Maija-Liisa Loponen ja Risto Lalu kertoivat Kirvussa käynneistään. Sairalan kansanopiston nykyinen tila ja käyttö kiinnosti monia, ovathan opistoa monen monet retkeläiset käyttäneet yöpymispaikkana. Kuopiosta saakka kyläpäiville saapunut Maija Virtanen kirvoitti kuulijoissa makeat naurut eloisalla kuvauksellaan tekemästään Sairalan-matkasta.
Kalevi Kopra toi tilaisuuteen yllätyslahjan, Kopran suvun viirin. Hän oli aikonut ojentaa sen Soini Hämäläiselle, joka on pyyteettömästi vaalinut kirvulaisten perinteitä, mutta kun Hämäläinen oli toisessa tilaisuudessa Kirvun museossa, viirin otti vastaan Maija-Liisa Loponen.
Pitoemäntien valmistama maittava ateria ja herkulliset kakkukahvit saivat kiitosta. Muun ohjelman jälkeen huviteltiin perinteisillä arpajaisilla, joihin kaikki olivat tuoneet jännittäviä pikku paketteja.
Niin oli syksy otettu vastaan rattoisassa seurassa, ja lähdettiin arjen touhuihin toivotellen uutta tapaamista ensi vuonna.

Eila Hämäläinen