ARKISTO

SIIVOUSMATKA KIRVUUN

27.07.2013 klo 04:00 - 28.07.2013 klo 01:00

Tämän kesän neljäs matkani kotokarjalaan on nyt takanapäin.

Uskokaa tai älkää, mutta rajanylitykset ovat muuttuneet kesän aikana, matka matkalta sujuvimmiksi vai onko kapinahenkeni laantunut ja olen sopeutunut venäläiseen tyyliin ja tahtiin, mene ja tiedä. Matkoillani olen yöpynyt hulppeasti lakanoiden välissä hotellissa Viipurissa, nuokkunut linja-autossa Sairala -opiston pihalla ja maannut makoisasti makuupussissa Monreposin ”suomiparakissa”. Kesän aikana olen myös tullut kokeilleeksi monenmoista julkista menopeliä: niin junaa, paikallista bussia kuin taksiakin. Missään näistä tavoista yöpyä tahi matkustaa ei ole ollut moittimista. Matkailu avartaa, muutakin kuin rahapussia, sanotaan.

Menomatkalla Sairalaan huomiomme kiinnittyi monen kilometrin mittaiseen autojonoon, joka kiemurteli pitkin Ensoa ja kohti suomen rajaa. Venäjällä ovat kesälomat juuri alkaneet ja kansa vyöryy sankoin joukoin naapurimaahan lomailemaan. Hyvin olivat rajamiehet hoitaneet työnsä, koska iltasella raja-asemalla ei enää ollut ruuhkia. Hyvä niin.

Lauantaisen matkamme tarkoitus oli siis siivoaminen, mutta mukaan oli lähtenyt myös kotikyliinsä halajavia matkalaisia. Sairala –opistolle saavuttuamme laitoimme hernerokan porisemaan. Ne, joita maasturit ja kotikonnut odottivat kipusivat matkaeväineen autoihinsa ja köröttelivät kuka minnekin. Me muut siirryimme ruokailemaan ja sen jälkeen matka jatkui kirkolle.

Tarkoituksenamme oli siistiä Kirvun kirkon piha-alue ja hautausmaan edusta. Näinhän teemme totutusti joka kesä. Muutamalle talkoomatkalaiselle matkan sisältö vaihtui yllättäen ortodoksisiin hautajaisiin. Monivuotinen yhteys Sairala -opiston talonmies Volodjaan katkesi äkisti hänen menehdyttyään syöpään heinäkuussa. Kirvun edustajia oli kutsuttu muistelutilaisuuteen. Koska matkamme ajoittui sopivasti oikeaan ajankohtaan valittu kolmen hengen seurue vietti päivää vainajan haudalla ja hänen kotonaan. Valitettava, mutta varmasti mieliinpainuva kokemus heille.

Osasimme odottaa heinän olevan pitkää kirkon pihalla, mutta totuus yllätti meidät töydellisesti. Onneksi olimme varustautuneet järeällä kalustolla. Linjuribussin syövereistä kaivettiin esiin monen moista työkalua, oli ”työnnettävää heinänniittokonetta”, pari ruohonleikkuria, järeitä trimmereitä ja haravanvarsia joissa notkua. Hautuumaalla puolestaan kuiva mäntykangas on pitänyt huolen siitä, ettei turhia heinänkorsia portin edustalla juurikaan näkynyt.

Auringon porottaessa ryhmä paiski uutterasti töitä, hiki valui ja heinää kaatui, mutta lopputulos oli silmiä hivelevä. Kyllä nyt taas kelpaa. Ensi keväänä huoltojoukkomme matkaavat uudelleen samoille sijoille. Valitettavasti allekirjoittaneelta unohtui työn tuoksinassa valokuvien napsinta, joten todistusaineistoa ei ole. Jos sinulla, hyvä lukijani, on talkoista valokuvia, lähetä niitä minulle. Lisään mielelläni kuvia tämän kirjoitukseni tueksi.

Kirkon raunioille saapui yllättäen pyöräilevä nuorisoryhmä. Keskustelin tovin heidän kanssaan. He olivat saapuneet Viipurista asti määränpäänään lähellä oleva pieni järvi (ei Herajärvi, eikä Torajärvi). He halusivat kuvauttaa itsensä kanssamme ja jatkoivat sitten matkaa.

Ilahduttavaa matkassa oli myös se, että 26 hengen seurueessamme oli 2 ”ensikertalaista” perhettä, jotka ovat niin kiinnostuneita juuristaan, että halusivat etsiä kotipaikkansa omien jälkeläistensä kanssa. Toivottavasti matkalaiset eivät kavahtaneet Sairala -opiston olemattomia mukavuuksia vaan palaavat juurilleen uudemman kerran.

Kirvu-painotteinen kesäni ei päättynyt siivousmatkaamme. Edessä on vielä monta tapahtumaa, joissa varmasti vielä tapaamme. Ensimmäinen niistä on 11.8. pidettävä Kirvu-juhla. Sitä seuraavalla viikolla, 17.8., Inkiläläiset tapaavat Inkilä-päivien merkeissä ja kauden päätöstapahtuma vietetään 1.9. Kirvu-museolla huopatossuteemalla. 1.9. juhlitaan myös Sairalan kyläpäivillä.

Hyvää loppukesää ja näkymisiin!

Teija Sipiläinen

PS. Kotiin tuomisina matkaani Sairalan Osuuskaupalta tarttui uusi ”metla”.