SIRPALEITA

Kirvun kirkonkukko

20.08.2019 - 31.12.2021

Kirvun kirkonkukko vuodelta 1688

Kukko alkuperäisessä kuosissaan.


Kukko alkuperäisessä kuosissaan.

Riikinkukko rautaharja
Istuvi pyhällä maalla,
Pyhän pellon pientarella.
Mikä se on?

kysyy vanha suomalainen arvoitus ja vastaa: Kirkonkukko.

Kukko ja risti ovat vuosisatojen kuluessa vuorotelleet tärkeästä asemasta kirkkojen katolla. Keskiajalla kukko tunnettiin Pohjoismaissa yleiskristillisenä symbolina. Keskiaikaisten kivikirkkojen harjalla oli usein kukkoviiri, tavallisesti kirkon kuoripäädyssä, koska kirkoissa ei ollut tornia. Kolmasti laulava kukko oli ollut varoitusmerkkinä Pietarille, ja se oli edelleen merkkinä uskovaisille; sanottiin myös että kirkontornissa oleva kukko aina kääntymällä vastatuuleen on kuin saarnaaja, Kristuksen palvelija, joka kääntyy taistellen maailman pahuutta vastaan.

Kansainvälisissä kansanuskomuksissa kukko on ollut viisauden tunnus, pahojen henkien karkottaja, ilmojen haltija ja säiden ennustaja. Tapa leikkauttaa tuuliviiriin vuosiluku tai nimikirjaimet on yksilöllisyyttä korostavan renessanssiajan perintöä ja alkoi levitä Saksasta Pohjoismaihin Kustaa Vaasan aikana.

Rautapeltinen kirkonkukko valmistui Kirvun toiseen kirkkoon. Yleiseen tapaan kirkon tuuliviiri varustettiin rakentamisen tai korjaamisen ajankohtaa kuvaavilla merkinnöillä: vuosiluvulla tai kirkonpalvelijoiden nimikirjaimilla.
Uuden kirkon valmistumisen ja kukkoviirin pystyttämisen ajankohtaa osoittavat vuonna 1688 Kirvun kappalaiseksi valitun Antonius Hertzin nimikirjaimet AHS = Antonius Hertz Sacellanus (kappalainen). Erään tulkinnan mukaan alarivin kirjaimet CPK olisivat seuraavat: C = curatus (kappalainen), P = Parochiae (seurakunta /kirkkopitäjä) ja K = Kirvuensis / Kirfwuensis eli CPK Curatus Parochiae Kirfwuensis
eli
Antonius Hertz, kappalainen
Kappalaisen virassa Kirvun kirkkopitäjässä


Kirkonkukko ehti katsella kauan kirkonharjalta kirvulaisten kovia elämänkohtaloita.
Ränsistyneen kirkon tilalle rakennettu kolmas kirkko otettiin käyttöön 1816. Sen tornien harjoissa kohosivat ristit. Vanha tuuliviiri siirrettiin suntion hoiviin kellotapuliin.
Museokokoelmiin kirkonkukko pääsi vuonna 1890 viipurilaisen osakunnan Jääskeen, Kirvuun ja Rautjärvelle järjestämän esinekeruuretken myötä. Kukko on nykyisin Kansallismuseon kokoelmassa.

Teksti: Hannele Inkinen




LIITTEET

kirvun kukko kuvaus suomeksi ja venäjäksi.pdf